RSS Feed

Mielikuvituslaseilla Viipurissa

0

elokuu 11, 2017 by kirsipeh

Ensikertalaiselle kesäinen Viipuri on positiivinen yllätys: vehreä ja siisti, liikenne rauhallinen ja jalankulkijat huomioiva, matkailijalle edullinen.

Toisaalta Viipurin vastakohtaisuus hämmentää. Maukasta kauppahallin kaalipiirakkaa ja kahvikojun modernia lattea. Upeasti entisöityjä rakennuksia ja pystyyn rapistuvia pommitusraunioita. Viehättäviä kujia ja vilkkaita puistoja, neuvostoarkkitehtuuria, hoitamattomia pihoja ja umpeen muurattuja ikkunoita.

Pian huomaa kulkevansa mielikuvituslasit päässä. Kapeita vanhankaupungin katuja ja leveitä prospekteja kävellessä ne työstävät kuvia menneisyydestä. Miltä Viipurinlahti näytti, kun linnaa vasta rakennettiin? Entä vilkkaan hansakaupan aikaan tai 1700-luvulla, kun Pietari Suuri liitti sen Venäjään?

Entä silloin, kun Viipuri kukoisti suomalaiskaupunkina? Komeita kivitaloja, idyllisiä puutalokortteleita, vilkasta torielämää, kolistelevia raitiovaunuja?

Sydänalaa vihlaisee, kun väkisinkin miettii, millaista olisi, jos Viipuri olisi pysynyt osana Suomea. Olisiko se yhä maan toiseksi suurin kaupunki, satama vilkkain ja ilmapiiri kansainvälinen? Tuntisivatko turistit Viipurin kauniin vanhan kaupungin vai olisiko sielläkin kaikki vanha purettu ostareiden ja anttiloiden tieltä?

Mielikuvituslasit pakottavat kuvittelemaan senkin, miltä kaupunki näytti kaikkiaan tuhannen pommituksen aikana ja jälkeen. Tai kuinka 86 000 asukasta evakuoitiin nopeasti, kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Miten raitiokiskot purettiin pois ja ratikat raijattiin Kaliningradiin. Sitä lasit eivät osaa kuvitella, mitä tapahtui seuraavina 14 vuonna, kun kaupunki oli ulkopuolisilta suljettu.

Viipurissa ajan kerrostumat ovat näkyvissä. Vierekkäiset talot voivat olla kuvia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Yhä useammin tulevasta, sillä halu mennä eteenpäin on kova.

Viipuri on vaihtoehtoisten historioiden kaupunki. Mitä tapahtui ja miksi, vastaus riippuu paljolti siitä, keneltä kysyy. Se haastaa pohtimaan historiankertomusta ylipäätään: mitä todella tiedän, mitä vain luulin tietäväni.

Viipuri on ravisteleva kokemus, joka jää mielen päälle ja jota ei kai voi koskaan täysin ymmärtää.

Kartta on yhä keittiön pöydällä. Ristiriitaisuuksien kaupungista on mentävä vielä uudelleen ottamaan selkoa.

(kolumni Savon Sanomat 11.8.2017)


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks