RSS Feed

Pääskysten voima

0

tammikuu 5, 2018 by kirsipeh

Kuva Petri Jauhiainen

Pakkasaamuna järjestelin latoon viimeisiä roippeita talven tieltä. Betonilattialta leijahti ilmaan pieni höyhen, luulin ensin lumihiutaleeksi. Untuvaa pääskysen pesästä. Hetkessä mielen täytti kesä, valo ja ilmassa kaartelevien haarapääskysten kirskahtelu.

Lapsuuskodissa kymmenet räystäspääskyt pesivät isän kiinnittämien laudankappaleiden turvassa. Haarapääsky livahti ullakkopesälleen rikkinäisestä ikkunaruudusta, jota ei siksi voitu korjata.

Pääskyset elävät siellä, missä ihmiset elävät ja kasvattavat karjaa sekä viljelevät maata. Maaseutu on muuttunut, räystäspääskyt miltei kadonneet, ne ovat nyt rauhoitettuja ja uhanalaisia. Haarapääskyjä pesii Suomessa enemmän, sekin on silti silmälläpidettävä, rauhoitettu laji.

 

Haarapääskyt ovat nykyisen kotipihamme odotetuimpia kevääntuojia. Kun vihertyvän maan yllä suhahtelevien taitolentäjien liverrys kiirii ilmassa, kesä on oikeasti aluillaan.

Pienenä tyttäret raportoivat innolla pääskyjen perhe-elämästä. Milloin oli pesäpaikka ladosta valittu, milloin emot hautoivat, milloin kiivas piipitys kertoi poikasten kuoriutumisesta ja loputtomasta hyönteisten nälästä.

Yhdessä iloittiin, kun viisi poikasta napotti topakasti rivissä tikapuun pienalla, seurattiin hurjapäisiä lentoharjoituksia. Yhdessä itkettiin poikasten haudan äärellä, kun hellekesänä pesä peltikaton alla muuttui paahtavaksi surmanloukuksi.

Myös viime kesä toi pääskymurheita. Emot ruokkivat poikasia ahkerasti, paarmat ja muut önniäiset saivat kyytiä, mutta heinäkuisena aamuna pesä oli tyhjä. Talon kissa ei sinne pääse, ehkä tuhon teki harakka tai orava.

Vaan elokuun lopulla ilmatilan täytti taas äkisti puolentusinaa haarapääskyä. Ne sujahtelivat latoon ja ulos, livertelivät riemulla vanhojen pesien äärellä. Ehkäpä emot esittelivät poikasille asumisvaihtoehtoja ja saamme keväällä latoon uuden sukupolven.

 

Harry Potter-kirjoissa nuoret velhot opettelevat suojautumaan kaikkea pahaa vastaan kutsumalla oman eläinhahmoisen suojeliuksensa. Suojeliuksen voiman saa esille keskittymällä onnelliseen muistoon.

Jos olisin Potter-tarinoiden velho, suojeliukseni olisi haarapääskynen. Se toimii sellaisena jo nyt.

Kun mieli on maassa tai arki uuvuttaa, palautan mieleeni haarapääskyt kaartelemassa pihamaan yllä, kuulen tv-antennilla istuvan emon liverryksen ja poikasten piipityksen ladon katto-orren kupeessa. Koko kehon täyttää hyvä olo, kesäisen päivän lempeä tunnelma.

Kuvitteellisesta velhomaailmasta voi poimia toimivan taian omaan elämäänsä. Pysähdy tuokioksi, keskity muistoon hyvästä hetkestä, sen ääniin, tuoksuihin ja väreihin. Ja kas, suojelius antaa voimansa käyttöösi. Vaikka valottomana pakkasaamuna.

(Koti ja maaseutu, tammikuu 2018)

Ilokseni sain aloittaa pakinoitsija-kolumnistina Koti ja maaseutu-lehdessä vuoden 2018 alusta. Kun oma koti on Järvi-Suomen maaseudulla, pesti on erityisen mieluinen. Innolla ja ilolla seuraavaa kirjoitusvuoroa odotellen…


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks