I Verenvuodatusta

- Jokainen vuorollaan sanoo ensimmäisen sanan, joka tulee mieleen! päätoimittaja hehkutti ja nyppi muotoiltua pukinpartaansa.

Oliko se tosissaan? Oli se. Modernia sisällöntuotantoa, kokeiluluontoisesti. Alitajunnassa muhineet jutunaiheet tiedostamisen tasolle ja sillä lailla.

Yritä siinä keskittyä, kun tajunnassa velloi pelkästään verenpunaisia ajatuksia. Ei voinut edes istua selkä suorana, kun sisuksia käpristi. Niinköhän tarjousterveysside kestäisi koko päätoimittajan innovatiivisen puuskan ajan.

Miten sitä saattoi taas toisen raskauden, imetyksen ja niin edelleen jälkeen kokonaan unohtaa, mitä se jokakuukautinen souvi oli? Ja tietysti heti, kun palasi kotiympyröistä takaisin normaalielämään, keho napsahti takaisin normaalikiertoon, juuri ensimmäisenä työpäivänä. Ole siinä moderni ja innovatiivinen.

Ei siitä kauaa ollut, kun Jussin pohdiskelut kolmannesta lapsesta kuitattiin sillä, ettei tuotantokoneisto ollut vielä käynnistynyt. Että ei ollut sikäli ajankohtaista.

Yllättävä hiljaisuus havahdutti. Päätoimittaja nytkäytti ergonomista toimistotuoliaan kannustavasti ja oikaisi sävy sävyyn valittua poikamiessolmiotaan harkituin liikkein.

Kukapa kehtaisi sanoa, että "terveysside", tuli sitten sanottua "maha". Päätoimittajan motivointihymy suippeni aavistuksen verran. Hän pyyhkäisi kämmenellä hiukkasen runsastuvaa vatsanseutuaan. Raija pyöritteli huolella rajattuja silmiään merkitsevästi. "Maha" ei ilmeisesti ollut taktisesti kovin hyvä veto. Myöhäistä enää selitellä, että ajatuksissa pyöri oma eikä päätoimittajan pömppömaha.

- Meksiko.

- Aaria.

- Syksy.

- Taudinaiheuttaja.

Toisilla vapaa assosiointi pyyhki kaukana arjen yläpuolella. Huijarit. Erikoisuudentavoittelijat. Vaan ole siinä rehellinen, innovatiivisuutta janoavan pomon edessä. Toivottavasti terveyssidemainos oli edes siteeksi totta.

Paluu töihin oli aluksi epätodellista. Vaatimaton comeback täytti kaikki nuorten akateemisten naisten trendit: määräaikainen, osa-aikainen ja etätyöläinen. Kotona Vaippahousu ja Nöpönenä pärjäisivät kyllä Jussin ja välillä mummonkin kanssa, mutta pärjäisikö äitee itse poissa kotoa?

Tilaisuus oli tullut eteen aika yllättäen. Sanomalehden herraporras oli kesällä joutunut tutkimaan tilauskäyriä vakavissaan. Levikki oli pysynyt kutakuinkin paikoillaan, mikä oli tietysti hyvä asia. Mutta muualla lehtimaailmassa tapahtui: kansa alkoi kallistua juoruihin ja viihteeseen.

Oli hankittu kallis ja arvovaltainen konsultti, joka muiden uudistusten ohella oli ehdottanut erityisen Naisten Sivun perustamista, heti syyskauden aluksi. Sikariporras syttyi ajatukselle: rohkeaa ja ihmisläheistä toimituspolitiikkaa. Miehekäs johtoryhmä oli havainnut naiset ihmisiksi? Lohdullista.

Toisaalta, jos sanomalehteen tarvittiin sunnuntaisin oma sivu naisille, oliko se muilta osin miestenlehti?

Naisten Sivu tuli Raijan vastuulle. Raija oli ruokalatuttu opiskeluajoilta, tosin pari vuotta aiemmin aloittanut. Varsinainen tehopakkaus: ainejärjestön aktiivi ja lehden työmyyrä, kekseliäs pippaloiden organisaattori, silti täsmälleen aikataulussa valmistunut. Edellisen yhteisen pätkätyöpätkän jälkeen Raija oli jo ehtinyt vakinaiseksi ja vaihtanut hiusten väriä mustasta hennaksi. Yhteinen salaattilounaspaikka löytyi aivan toimituksen kulmilta.

Raijan urakehitys näytti aiemmin lupaavalta eikä perhejarrua ollut ilmaantunut. Kuitenkin uutispäälliköiden tuuraukset ja muut eteenpäin vievät askelmat olivat toistaiseksi siunaantuneet toisaalle.

Raija otti Naisten Sivun, kun kerrankin jotain tarjottiin. Ehkä vähän hampaita kiristellen kumminkin, koska halusi tuskin leimautua miksikään femakoksi. Ei siitä tietenkään ollut tarkoitus mikään naisasiasivu tulla, mutta leimoja sai otsaansa kevyemminkin perustein. Juoruakkalinjalle ei kuulemma tarvitsisi mennä, koska jo Sivu sinänsä keventäisi sunnuntain lehteä sopivasti. Osa-aikainen ja etäinen pätkätyöläispari helpotti Raijan siivua ja Sivun budjettia huomattavasti.

Tietenkin homman houkuttelevin hunajakakku oli Nurkka. Olisiko voinut enempää toivoa?

Että saisi joka viikko kirjoittaa Naisten Sivulle pientä palstaa kutakuinkin mistä vaan. Saisi kärjistää, hämätä, sohaista, vitsailla, olla kirjallinen stand up-koomikko. Tai hienommin ilmaistuna kolumnisti, jopa vallan pakinoitsija. Omalla nimellä ja riskillä, lukija lukekoon omalla vastuulla.

Päätoimittaja opasti, että Naisten Sivun aiheita tuli hakea naisen arjesta, naisen mieltä askarruttavista asioista. Tarvittaessa hänen puoleensa toki voisi kääntyä, noin niin kuin vetoapuna.

Aivan, kukapa olisikaan parempi naisen elämän asiantuntija kuin kahdesti eronnut ja kolmatta koeajava keski-ikäinen päätoimittajaMies? Raijan tietotoimisto tiesi kertoa, että elatusmaksuja meni kahden edellisen perheviritelmän osoitteisiin. Ja taas oli nuorempi kinkku nähty kiikuttamassa kapsäkkejä hulppeaan poikamiesboksiin keskikaupungilla. Tällä kertaa tiettävästi kampaaja.

Pääjehulla ei ollut syytä huoleen: naisen arjessa löytyisi paljon pohdittavia palasia ilman asiantuntija-apuakin.

Ensimmäinen Nurkka alkoi vaivihkaa hahmottua tulostustuoreen työsopimuksen takapuolelle päätoimittajan lattialta poimitulla tylsällä lyijykynällä. Aivan Naisten Sivun perusidean mukaan, arkisesta aiheesta, joka säännöllisesti askarruttaa naisen mieltä.

Miksi sen nimi on hienostelevasti terveysside? Mitä ihmeen terveyttä sillä hoidetaan? Mielen? Miehen? Ympäristön?

Mainoksissa ylilaihat mallinheitukat esittelevät pomminvarmoja kuukautissuojia. Ketkuttavat peppujaan nippanappa vesirajan alle ulottuvissa koltuissa ja uskottelevat hymyssäsuin säteilevänsä myös tänään. Eihän niillä anorektikkoressuilla edes vuoda mitään. Ja jos vuotaa, niin korkeintaan ihan pikkuisen lirahtaa!

Missä on mainos, jossa suurperheen leveäperäinen, runsasmuotoinen ja rasvatukkainen äiti huokaa onnellisena vellikauha kädessään, että onneksi edes yksi asia pitää pintansa tässä hommassa..?

Ei missään, koska totuus on se, että pikkupimuille suunnatut siteenlipareet ovat hupaa tavaraa monisynnyttäjän jalkovälissä. Eivät siinä auta siivekkeet, erikoismuotoillut peräluiskat eivätkä edes jumbojetin laskutelineet, kun oikein ruiluaa.

Vai väittääkö joku ihan vakavissaan, että terveysside on aikuisella naisella parhaanakaan päivänä imukykyinen enempää kuin ehkä tunnin, jopa pari? Tai vallan makuuasennossa pätevä ja pitävä? Oikeasti?

Jos joku lanseeraisi markkinoille Aikuisten Naisten Pitävän Siteen, menekkiä olisi. Ilman sokerihuurrettua mainontaa. Ei tarttisi kuvaruudulla kaadella taivaansinisiä verenkorvikkeita todisteeksi. Kyllä puskaradio hoitaisi markkinoinnin.

Raija alkoi rykiä. Päätoimittaja oli taas kovin kysyvännäköinen. Kaikki muut nyökkäilivät reippaina. Ilmeisesti oikeassa kohdassa, koska päämies hymähteli tyytyväisenä ja raapusteli nahkakantiseen viikkomuistioonsa.

Prosessikirjoittaminen, pitkäkestoinen pohdintatyö, syväulotteisuus ja niin edelleen. Uusien assosiaatioiden kautta uudenlaisiin näkökulmiin. Pukin parran seudulta valui sanoja enemmän kuin kukaan ehti taltioida.

Osa-aikaisille ei toistaiseksi suotu kannettavia koneita, joten lyijykynäily jatkui työsopimuksen toisen sivun takapuolelle. Pääjehu hymyili hyväksyvästi innokkaille muistiinpanoille.

Mitä mahtaa ajatella tulevaisuuden arkeologi tonkiessaan aikamme kaatopaikkoja, jotka pursuavat hajoamattomaan muoviin käärittyä vauvankakkaa ja -pissaa sekä naisellisiin pastellisävymuoveihin säilöttyä kuukautisjätettä? Kaikki hajuttomana, poissa näkyvistä, kapseloituina tulevia sukupolvia varten. Riemastuu varmaan tehokkaasta DNA-taltioinnista. Kuukautisveren jäänteistä meidät kloonataan uudestaan maan päälle esimerkeiksi alkukantaisista elämänmuodoista.

Miten nämä verenvuodatusasiat hoidettiin ennen vanhaan, siis ennen superimukykyisiä fyllinkejä, tarranauhoja, siivekkeitä ja erikoistarjouksia? Kait sitä jotakin lappuja yömyöhällä ukoilta salaa virkattiin. Vai eikö niitä tarvittu? Aina oli joko lapsi tulollaan, rinnat maidossa tai niin nälkä, etteivät vuodot vaivanneet?

Päätoimittaja tökkäsi käteen kaksi lappua. Toisessa luki MAHA (Raijan merkitsevä katse oli ollut oikeassa) ja toisessa JYRÄHDYS. Oli tosiaan syytä kiittää itseään ja onneaan päätymisestä pääasiassa etätyöntekijäksi. Seuraava pakollinen päätoimittajan linjapalaveri oli edessä vasta kahden viikon päästä. Uutispäällikön aamupalaveri osuisi tosin kohdalle silloin tällöin.

Raija kohotteli huolellisesti piirrettyjä kulmakarvojaan, kun kuuli, että elokuun ensimmäisen "Nurkka" kilahtaisi sähköpostiin jo parin tunnin kuluttua. Tuli kiire Raijan perään vielä kysymään, mitä ne laput meinasivat.

Jussille kotiin lähti pikainen tekstiviesti "Tulossa,vuotaa! Pääjehu=yhä idiootti,en imuroi." Ensimmäinen oikein työnantajan kännykästä.