XV Sisustuslehtisisustus

Etukäteinen epäilys äijien samapalkkaisuusjutun kommenteista osoittautui melkein turhaksi. Muidenkin mielestä sivu oli hyvä ja Raijan "korulause ja sen toteutus"‐taulukko sai paljon kiitosta kekseliäisyydestä ja perinpohjaisesta taustatyöstä.

Kuitenkin Raijan pöydällä täsmällisten paperipinkkojen alta pilkotti tuoreimman Journalistin avoimet työpaikat‐osasto. Tupakointi loppui äkillisesti.

Salaatin äärellä Raija piti pitkän yksinpuhelun aiheesta "miksi ylipäätään halusin toimittajaksi". Varsin sekavan vuodatuksen päätteeksi Raija harhautui muistelemaan, miten opiskeluaikojen ainejärjestön lehden teko oli jälkeenpäin ajatellen parasta, mitä hän oli toimittajana tehnyt.

Vaikka rahallista korvausta ei tullut kuin joistakin kuluista, porukka oli innokasta ja ennakkoluulotonta, toisinaan ylilyönteihin saakka. Mutta niitäkin oli kritisoitu porukalla rakentavassa hengessä, välillä huutaen, välillä nauraen. Hommia tehtiin ristiin ja kierrättäen, jokainen värkkäsi aloittelevan tutkivan journalismin lisäksi ilmoitusmyynnin, taiton, toimistorutiinien ja milloin minkäkin kimpussa.

Monologi tyssähti ihmettelyyn, kuinka hän oli siitä kaikesta niin kauas eksynyt. Loput salaatinkastikkeet dipattiin patonkiin hiljaisuudessa.

Urheilutoimituksen juniori oli urkkinut tyttöystävänsä lukijatunnuksen Nurkan Taakse eikä pitänyt sitä omana tietonaan. Äijät kuluttivat pitkän siivun tehokasta peliaikaa nenät ruudussa, Nurkan Takana. Päätoimittajan kalsarit nousivat hitiksi. Alkoi oudosti epäilyttää, ettei kukaan enää vahingossakaan erehtyisi vilkuilemaan erään osa-aikatoimittajan vatsan seutuja.

Tuire Salonen soitti ja kutsui juttelemaan. Heidi oli kertonut jutuntekoaikeista. Yhteinen aika löytyi seuraavalta viikolta. Se oli hyvä, sillä päätoimittaja oli jo kysellyt lappuleikki-jutun perään.

Muutenkin mietteet oli hyvä saada pikkuhiljaa pois vatsanseudulta. Ajatukset pyörivät sen ympärillä, vaikkei kukaan muu tuntunut ilmiselvää asiaa tajuavan. Hengityksen pidättelyä peilin ohi kulkiessa, vaatteiden valintaa peittelyperiaatteella, valojen sammutusta ennen makuuhuoneeseen hipsimistä.

Melkein kuin pelkäisi muuan mahaa ja sitä mistä kaikesta se voi erottaa. Ei haluttanut ajatella elämää samassa vartalossa sen kanssa koko loppuiän.

Nöpönenän ja Vaippiksen ensilumiterapia oli parasta lääkettä kitumiseen, jättimäisistä loskapyykeistä huolimatta. Parin päivän päästä lokakuun lopun sottainen lumi suli ja siirryttiin takaisin hiekkakasaurakoihin. Myös työhön tarttuminen auttoi.

Toimittajan ammatin parhaita etuja on ilman muuta mahdollisuus koluta mielenkiintoisia messuja ja tapahtumia työajalla, ilman harmillisia sisäänpääsymaksuja. Loka-marraskuun vaihteessa käytiin jokavuotisten sisustus- ja rakennusmessujen innoittamina sisustusteeman kimppuun. Jutunteon lomassa oli nautinnollista hiplata hyödyttömiä sisustustavaroita, ihmetellä omituisia keittiöratkaisuja ja varastaa surutta ideoita omaan kotiin, hamassa tulevaisuudessa toteutettaviksi.

Jussin kanssa oli pysytty päätöksessä tulevista remonteista ja muutoksista. Asuttaisiin ensin vuoden ympäri. Tehtäisiin vain kaikkein välttämättömin, kuten lasten huoneen maalaus, jonka appi ja Jussi hoitivat jo ennen muuttoa. Katasteltaisiin, harkittaisiin - ja säästettäisiin rahoitusta. Motiivia osa-aikatyöhön kertyi kummasti.

Ennen sisustus- ja puutarhalehdet eivät pahemmin kiinnostaneet, mutta muutosta lähtien niitä selailtiin kahteen pekkaan iltayön tunteina. Ja nähtiin unia keittiöistä, kuraeteisistä, kodinhoitohuoneista, viherhuoneista, perennapenkeistä ja niin edelleen. Osa oli painajaisia.

Sisustusmessuilla olisi voinut villiintyä oikein tosissaan, mutta ajatus Nöpönenästä ja Vaippahoususta lasivitriinien ja rullilla siirtyvien pöytätasojen keskellä piti realistina. Idea lapsiperhesisustusmessuista ei olisi hassumpi. Rinnakkain voisi olla kaksi näyttelytilaa: miten haluaisit kotisi sisustaa ja miten se oikeasti on mahdollista.

Törnroosien lukaali oli oiva esimerkki kodista, jossa ei haluaisi asua. Oliko heillä lapsia? Merkkejä ei näkynyt. Ehkä heidät tavaroineen oli piilotettu alakertaan? Tai ehkä he olivat ladylike tai gentlemanlike jo syntyessään.

Syksyllä puutarhalehtien tiirailu vaihtuu sujuvasti sisustuslehtien syynäämiseen. Mutta ideoiden varastamisen iloa on alkanut himmentää epäilys, että lehtikuvien ah niin viehättävissä kodeissa ei, ihan todella, asu oikeasti kukaan. Ensinnäkin, eihän eteisissä ole edes takkeja naulakossa, korkeintaan pari kolme uudenkiiltävää nahkatakkia näytillä. Missä muka sellainen asuttu koti oikeasti on?

No Törnroosilla oli, mutta sitä ei lasketa.

Saunan pukuhuoneessa on pari merkkituotepyyhettä siististi rivissä - missä ovat lenkkivaatteet, kaljakorkit ja käytetyt alushousut? Vessassa paperirulla on täynnä, käsipyyhkeet koskemattomat eikä yhtäkään purnukkaa tai putelia näy - uskottavaa?

Entäs olohuoneet, keittiöt ja makuuhuoneet: missä ovat Tavarat? Mihin on kätketty lelut, sukat ja muut vaatekappaleet ja labyrintti-pelin nappulat? Mihin on pöydiltä siirretty sanomalehdet, kahvikupit, mainosposti, allekirjoitusta odottavat matikan kokeet, kynät, piirustukset ja nenäliinat? Askartelut, viestilappuset, hiusrenksut, kynät, kirjat, puruluut?

Kaiketi jossain täytyy olla Huone, jonne kaikki irtain tilpehööri ja tavara on piilotettu. Ehkäpä viimeistä huutoa onkin erityinen Tavarahuone? Hyvä idea, kumma kun sitä ei esitellä.

Itse asiassa muutosta lähtien yksi makuuhuone oli ollut vain täynnä tavaroita. Trendikästä?

Jos epäilys on oikea, kuvien kodeissa ei oikeasti asuta. Perheiden tosiasunnot ovatkin piharakennuksessa, jonne vanhempien interiöörinrakennusharrastus ei ulotu. Siellä lojuvat sopuisasti sekaisin väriskaalaltaan ja vuosimalliltaan harkitsemattoman erilaiset huonekalut ja alati lainehtiva tavaranpaljous.

Sisustuslehtisisustus on ilmava, valoisa ja harkittu. Se tarkoittaa, että huonekaluja on vähän, mutta kalliita. Paljon ikkunoita ja kaikki valot päällä. Mööpelit tyylikkäitä, sävy sävyyn hankittuja, mutta niissä ei voi oikeasti istua. Eikä verkkarit päällä saakaan istua.

Vaan jospa mallikodeissa on sittenkin toteutettu vanhaa kunnon syntymäpäiväjuhlakonstia: roippeet saunaan ja saunan ovi säppiin. Lisäksi puolet huonekaluista (arvalla valitut?) on viety ulkovarastoon piiloon (asunnolle ilmavuutta antamaan) ja lähetetty vielä lapset viikoksi mummolaan. Siinäpä sisustusvinkkiä kerrakseen tälle syksylle!

Jussille: "Tuo peräkärri, olen sisustusmessuilla!"

Vastaus: "Rouva, tilinne on jäädytetty"

Humoristikin vielä.