XVI Tarjouksessa pornoa

Nurkan Takana jutut tuntuivat toistavan itseään. Raija tykkäsi, että kotielämän kuvaus oli sympaattista, mutta ehkä turhan söpöstelevää. Jotain rajumpaakin voisi sattua.

Blogin kommenteissa Jussin ihanuutta ylistettiin välillä nolostuttavan suorasukaisesti. Silti kukaan ei ollut kirjoittanut edes siihen suuntaan, ettei tuommoinen kotielämä voisi oikeasti olla totta.

Valitusvirret äitiysahdistuksesta ja roolien vankeudesta olivat jo tylsistyttäväksi äitynyt trendi naistenlehdissä ja henkilökohtaisissa tilityskirjoissa, superäitihairahdus sai riittää saavutukseksi siltä saralta.

Rajuus ei sekään tuntunut omimmalta lajilta, joten söpöstely sai jatkua, olivat muut mitä mieltä tahansa. Ainakin lukijoille kelpasi. Blogielämä pysyisi aina vaan herttaisena, menisi tosiarki miten vain.

Sisustusmessujen jälkimainingeissa plärättiin kassiin kertyneitä maalikarttoja ja tapettikuvastoja puolille öin. Raidat, ruudut ja ruusunnuput alkoivat vilistä silmissä. Hinnastoja silmäillessä vilinä paheni.

Jussi kaivoi pinkasta amerikkalaisen erikoismalliston, kullattua erotiikkakuvastoa viinipunaisella pohjalla. Olisi ollut iltojen iloksi lapsille selittämistä ja anopille ihmettelemistä. Tapetista olisi voinut vaikka numeroida viikonpäivittäin makuuhuoneen erotiikkaohjelmiston.

Äkillisessä itsesäälin puuskassa tuli ääneen motkotettua, ettei enää koskaan saisi itsestään sellaista kiinteälihaista erotiikkapakkausta, jonka muotoja sukkanauhaliivit kauniisti kehystävät. Jussi näytti aidosti hölmistyneeltä. Että ei kai rouva sellainen ollut koskaan ollutkaan. Vai oliko rouvalla tosiaan joskus ollut sukkanauhaliivit?

No ei, mutta.

Jussi jatkoi muistelemalla, että ensitapaamisella jollakulla oli ollut päällä erityisen epäseksikkäät opiskelijahaalarit ja luultavasti variksenpelättimeltä varastettu homeenhajuinen hattu. Vanhan viinan lemukin oli ollut aika mellevä.

Silti oli samassa opiskelijakämpässä vietetty heti aika antoisa puolitoistavuorokautinen. Ilman sukkanauhoja tai muuta rekvisiittaa.

Jussi napsautti varpaillaan valokatkaisijaa ja nuuhki niskaa. Ei se verrannut vaimonsa mahaa tai kaaria miestenlehtien naisiin, vaimo vertasi. Sitä kilpailua ei voinut voittaa, kun tuomari oli ankarin mahdollinen. Tietysti lehtiä työkseen tekevän pitäisi tietää, mikä valta ja voima kuvankäsittelyohjelmissa on. Mutta. Yritä siinä jotenkin saada omat lapset kasvamaan kestävämmiksi mitä itse on, kun maailma hyökkää lähikaupassakin täysillä kimppuun.

Nöpönenä tuijotteli kauppareissulla ihmeen keskittyneenä lehtihyllyä. Kiinnostusta ei herättänyt uusin muumilehti, vaan kaksi pulleahuulista naista kielet toistensa suussa ja sormet tuuheroissa. Onnistuivat vielä vihjailevasti tuijottamaan ripsiensä lomasta katsojaa. Melko taidokasta akrobatiaa. Ja sopivasti Nöppiksen nenän korkeudella.

Raijan mielestä ei ollut ongelma, jos Nurkka ei aina liittynyt sivun teemaan. Lukijat saivat sillä kertaa rakennella mielessään aasinsiltoja käsityömatkailu-teeman ja lähikaupan pornolehtien välille.

Ostoskärryt täynnä, lapset parvena ympärillä, seisoskelua ruokakaupan jonossa. Toisaalla karkkihyllyn houkutukset, toisaalla lehtihyllyn ohjeita arkeen: "Ahdas keittiö uusiksi", "Vinkit pieneen puutarhaan" ja "Tiukkaa pyllyä edestä ja takaa". Kuvat ovat havainnollisia ja tavara hyvin esillä.

Ruokakaupassa on totuttu myönteisiin viesteihin: maito on terveellistä, syö kotimaisia vihanneksia. Ja kuitenkin pornoa myydään kuin leipää ja pakastejuureksia. Seksilehtien esilläolo kertoo kaikenikäisille asiakkaille, että yhtä luonnollista kuin ostaa tomaatteja on se, että nuoret naiset tyrkyttävät itseään tissit törössä ja pylly pitkällä.

Nainen haarat levällään on yhtä arkinen osa lasten elinpiirin kuvastoa kuin lehmä maitopurkin kyljessä. Härskit kuvat nähdään ensimmäisestä vauvaistuimessa tehdyistä kauppareissuista asti. Ja näin kuuluu ollakin, koska aikuisten mielestä se näyttää olevan ok.

Onko se?

Turha luulla, ettei toistuvilla kuvilla ja viesteillä ole merkitystä. Muutoinhan kaikki mainostaminen olisi turhaa. Lapsena saatuja mielikuvia ja asenteita on aikuisena uskomattoman vaikea muuttaa.

Suomessa joitakin asioita on haluttu rajata lasten ulottuvilta. Ruokakaupasta ei voi ostaa esimerkiksi viinaa, eikä hyllystä löydy aseita. Nuoren alkoholin käyttöä ja aseiden käsittelyä vanhemmat voivat ohjata keskustelemalla, rajoja asettamalla ja ennen kaikkea omaa mallia näyttämällä. Seksuaalisuudessa näin ei voi olla, vaikka parhaan mukaan tukemaan pyritään.

Oman seksuaalisuuden löytäminen ja muotoutuminen on matka, jonka jokainen lopulta kuitenkin tekee yksin. Mutta niiden käsitysten ja oletusten ohjaamana, joita ympäriltä on kertynyt.

Vanhempana toivoisi lapsilleen iloa tuottavaa hellyyttä ja itseä sekä toista kunnioittavaa seksuaalisuutta, ilman ulkopuolelta pakotettuja ahtaita malleja. Kuitenkin naisen rooli esitellään tutussa luotettavassa kaupassa aika yksioikoisella tavalla.

Aikuisten mielihalujen ja ostamisen helppouden nimissä myös lasten on nähtävä kaikki, edestä ja takaa. Lehtikustantajien oikeus näkyvään tuotemarkkinointiin on tärkeämpää kuin lasten oikeus saada varttua ilman pornografista pakkosyöttöä.

Ohje katsoa muualle ei riitä. Maitokaupan kuvastossa on kyse siitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttynä elämisen mallina, josta siten tulee normi, ikään kuin odotettu tapa käyttäytyä. Haluavatko isät ja äidit, että seksilehtien kansista kiteytyy lasten mieliin yhteiskunnan odottama tapa käyttäytyä?

Voi tietysti ajatella, ettei nykymaailman kaikenkattavaan seksistisyyteen voi oikeasti esteitä asettaa. Mutta eikö raja pitäisi vetää ruokakaupassa juuri siksi, että se edes siinä on ylipäänsä mahdollista? Että porno ei olisi yleisesti luokiteltu maitokauppatavaraksi?

Seksilehdet eivät ole lähikaupan ja ruokamarketin sisäänheittotuote tai kannattavuuden kivijalka. Kauppias voi tehdä arvovalinnan ja jättää seksiviihteen erikoisliikkeille. Etenkin jos asiakkaat niin vaativat.

Lapsen pitää voida kipaista hakemaan maitopurkkia ilman pakollista pornoannosta. Seksilehtien kauppaa ja mainontaa on mahdollista järkevästi rajoittaa. Miksi näin ei tapahdu poliittisessa päätöksenteossa eikä kaupan tasolla? Mikä perustelu on pornotonta lapsuutta painavampi?

Sähköpostiin napsahteli puolentusinaa naiskannanottoa. Että sama asia oli jurppinut muitakin. Parista muusta nimettömästä palautekirjeestä ei tarvinnut lukea kuin alkurivit loput visvaiset kommentit arvatakseen.

Lähikauppias tuli puheille maitohyllyn luona, oli oikein erikseen tutkinut myyntiluvut. Tiettyjen erikoislehtien tuotto oli kuulemma suurempi kuin esimerkiksi iltapäivälehtien. Että sitä myydään, mitä asiakkaat ostavat. Että rouva totuttelee vaan tai katselee naistenlehtiä. Rouva päätti äänestää jaloillaan ja sanoi sen kauppiaallekin.

Outoa kyllä, pornolehtien pohdiskelu avarsi ajatuksia, tavallaan. Voiko maailman tyrkyttämistä malleista ja rooleista tietoisesti kieltäytyä? Ja onnistua siinä? Oliko sitä iloa, mitä toivoi lapsilleen, liian myöhäistä toivoa itselleen? Ja toisaalta, oliko se loppujen lopuksi sen kummemmasta kuin heittäytymisestä kiinni?