XIX Osittain päätöntä?

Palaute mahateemasivusta oli osittain piikikästä. Silti Raijan tekstari yllätti: "N-Sivut lakkautukseen, sunnuntaina viimenen! Voi paska ja muut kivat!" Tilannetta puitiin pikaisesti iltapäiväkääretorttukahvilla.

Johtoryhmässä oli katsottu, että muutaman kuukauden mittainen Naisten Sivu-kokeilu oli nyt riittävä. Missä vaiheessa se muuttui kokeiluksi? Olivatko kommentit Nurkan Takaa löytäneet maalinsa ja saaneet kattilan kiehumaan yli?

Joissain muissakin ulkoasukonsultin läpiviemissä muutoksissa oli kuulemma otettu askel takaisinpäin, kuten rivin tasauksissa mielipidesivuilla ja fontin pistekoossa. Vasta kokemus osoitti joidenkin asioiden toimivuuden. Ja niin edelleen.

Että ulkoasukonsultin läpi viemä muutos. Olennaista ei siis ollut, mitä naisten sivu sisälsi. Pääasia oli, miltä näytti, noin niin kuin lehden ulkoasun ja imagon kannalta. Ilmeisesti Naisten Sivu ei ollut passelisti huomaamaton naisellinen koriste, vaan liian huomattu. Toivottavasti niin päin.

Päätoimittaja oli ääneen ihmetellyt, jotta sen hän kyllä ymmärtää, että pyllyistä tai tisseistä riittää asiaa vaikka kirjaksi asti, mutta että mahasta raavitaan kokonainen sanomalehden teemasivu. Epäesteettistä! Pohjanoteeraus, ei sisältänyt odotetunlaista naisten kannalta merkityksellistä yhteiskunnallista otetta.

Raijaa ei varoitettu sanallakaan ennen vastaavien toimittajien strategiapalaveria, iskivät Sivun lopetuksen ystävällisesti hymyillen päin naamaa. Että kiitoksia vaan tytöille innostuksesta, mutta aikansa kutakin. Raija palaisi viimeisen Sivun jälkeen päivittäistoimitukseen. Armollisesti oli ilmoitettu myös päätoimittajan audienssista koskien osa-aikaisen toimittajan työsuhteen jatkoa.

Raijan mittarissa alkoi asteikko olla lopussa. Vain juuri ja juuri koossa pysynyt itsesuojeluvaisto oli estänyt lataamasta täysillä. Hänen mielestään olimme onnistuneet siinä, mitä tehtäväksi oli annettu. Ja onnistuneet hyvin. Koko homma kuitattiin kuitenkin fiaskoksi.

Raija pyysi todistamaan allekirjoituksella aidoiksi pinon todistusjäljennöksiä. Suklaakeksien ja miehekkäiden kirosanojen välistä kuului jotain sähinää käsityöläisyydestä ja juurille palaamisesta. Johtopäätöksistä oli edetty nopeasti toimintaan muuallakin kuin johtoportaassa.

Lopetukseen oli pakko reagoida Nurkan Takana. Raijan kanssa tuumattiin, että kaikesta huolimatta hommaa ei haluttu katkaista kuin kananlentoa, vaan lopun haluttiin muodostuvan jotenkin luontevaksi. Päätepiste piti löytyä, jos nyt loppuhuipennusta ei enää ehdittäisikään rakennella.

Istuttiin yhdessä koneen ääreen ja raapaistiin jälkikäteen edelliseen blogiin pikaisesti ruutupaperiyhteenvetoa mahatempaukseen osallistuneiden ihmiskohtaloista ja lisättiin ripaus keittiöpsykologiaa. Ehkä joku lukija huomaisi väliin tupsahtaneen listan, jos palasi lukemaan saman päivän blogia toiseen kertaan. Mutta mitä väliä, juttu piti niitata yhteen. Eikä pelkäksi piruiluksikaan haluttu heittää.

Ja vielä palaveri päätoimittajan kanssa työsuhteesta? Mikäli keittiö, kylpyhuone- ym. remontit aiottiin tehdä ennen eläkeikää, strategia oli syytä hioa hyvin etukäteen. Raija tuli hätiin ja kaivoi imagokonsultin asiakirjat esille. Jotain täytyi keksiä, ettei päätyisi päätoimiseksi joulunvieton suunnittelijaksi. Vaikka puolensa siinäkin.

Siispä ainakin paikalle ajoissa, päättäväisenä: päättäneenä olla vetämättä henkisesti vatsaa sisään. Oli tehty hyvää työtä, ammattimaisesti ja annetuissa puitteissa, niin kuin kuuluukin. Jos raamit on kierossa, niin ei erinomainen kuvakaan niitä korjaa. Päätoimittaja tytötelköön pikkutyttöjä.

Muutama esimiesmäinen minuutti yli sovitun ajan päätoimittaja avasi itse ovensa ja piti sitä tuttavallisesti auki. Se oli lasiovi, luonnollisesti. Savulasia, olisi melkein odottanut että peililasia.

Housuntakamus oli valmiiksi hionnut keinonahkasohvalla odotellessa. Vatsa vetäytyi automaattisesti sisään. Pinnistellen se suostui rentoutumaan.

Mutta vilkaisu päätoimittajan amerikkalaisten elokuvien tyyliin sisustettuun työhuoneeseen sai vatsan vetäytymään taas. Piti keskittyä hengittämään rauhassa sisään ja ulos, ja erittäin tietoisesti päästämään vatsa rennoksi. Uusiin farkkuihin mahtui.

Päätoimittaja kysyi, oliko kaikki kunnossa.

Kyllä, vaikka oikeastaan ei: siinä sitä seisottiin sormet ristissä työpaikan puolesta, pumpaten vatsaa sisään ja ulos. Savunhimmeä peilikuva tuijotti hermostuneena takaisin ovilasista. Uran kulminaatiopiste?

Aitonahkaisessa nojatuolissa ei näkynyt tiedostettu eikä tiedostamaton maha eikä housunpersauskaan hionnut niin pahasti. Ajatukset keskittyivät vasempaan kyynärpäähän.

Nämä Esimies-puhuu-alainen-kuuntelee-keskustelut olivat hankalia. Yleensä on mieluummin sanomatta mitään kuin rikkomassa ikiaikaista kaavaa. Tietysti esimerkiksi Raijan kanssa Molemmat-keskustelevat-molemmat-kuuntelevat-metodi vei lopputulemassa pidemmälle. Eikä silti ollut tarvetta kyseenalaista Raijan lopullista päätösvaltaa. Päätoimittajan kanssa mieli kyseenalaisti automaattisesti kaiken ihan periaatteesta, vaikkei olisi aina ollut edes aihetta. Kun ei kerran ollut oikeasti tarkoitus tulla kuulluksi.

Päätoimittaja kertasi lyhyesti Naisten Sivun loppumisen. Harmitteli ohimennen, ettei naisten elämästä sitten kuitenkaan löytynyt koko lukijakuntaa kiinnostavia aiheita. Mölyt ja vastaväitteet pysyivät mahassa. Kumma, että naisten elämä jaksoi silti yhä vaan kiinnostaa häntä henkilökohtaisella tasolla. Hjuuman interest-mies, pohjimmiltaan?

- Johtoryhmä katsoo, että asetettuihin tavoitteisiin ei päästy.

Oli pakko kohteliaasti tiedustella, mitkä ne olivat? Pääjehu vaikeni hetkeksi. Näytti miettivän, tarvitsiko vastata vai voisiko kuitata tytöttelyllä.

- Koko ulkoasu-uudistuksen tavoitteena oli lehden selkeyden ja kiinnostavuuden lisäämisen ohella kasvattaa lukijakantaa, tilaajakuntaa. Tulokset eivät ole olleet odotetunlaisia. Näin ollen joudumme arvioimaan eri osatekijöiden vaikutusta kokonaisuuteen. Osittain tarkasteluun vaikuttavat myös säästöpaineet henkilöstömenoissa.

Todellista näyttöä epäonnistumisesta ei ollut? Johtoryhmä oli päätellyt Naisten Sivun vaikutuksen tai vaikuttamattomuuden ihan itse. Kuuluisilla mutu- ja petu-menetelmillä.

Tahdosta riippumattomana vääntelehtivän vatsan rentouttaminen onnistui hetkellisesti, oli aika lausua hyvin harjoitellut lauseet, huolellisesti artikuloiden. Että Naisten Sivun saama lukijapalaute oli ollut varsin hyvää. Se, että joukossa oli viestejä joissakin lukijoissa heränneistä vahvoista tuntemuksista, kertoi vain siitä, että ajatuksia ja tunteita oli todella herätetty. Mikä oli tarkoitus.

Ei hetkeen vastakaikua pöydän toisella puolella.

- Sitä minä jo etukäteen sanoin, että ei sellainen Naisten Sivu meidän tyyppiseemme lehteen kuulu! päätoimittaja livautti.

Jaa? Eikö juuri hänestä idea ollut alun alkaen loistava? Sekin ajatus pysyi vatsassa, jota alkoi taas puristaa. Liian täynnä nieltyjä mielipiteitä. Pitäisi lopettaa henkinen nieleskelykin?

Tuire olisi varmaan sanonut, että juuri siitä oli kysymys.

- Esimerkiksi vaikka tämä viimeisin teema, tämä mahasivu. Suoraan sanoen oli se floppi, siinä kaaduttiin rähmälleen.

Rauhallista hymyä suunpieleen ja lisää lauseita Raijan listalta. Kuten että toisaalta menneinä kuukausina sivu oli kuitenkin ollut hyvin luettu, jopa aika suosittu. Mahateema oli vain yksi muiden joukossa, vaikkei varmasti onnistunein. Ja sillä kokeiluluontoisella prosessikirjoittamismenetelmällä luotu, tuoretta näkökulmaa hakeva.

Ilmeisesti sanalappuleikin lopputulos ei muillakaan kirjoittajilla ollut idean isän mieleen.

- Kuule et sinäkään mikään uuden ajan Konsta Pylkkänen ole! Se, että kirjoittelee näppäriä pikkupakinoita melkein aiheesta kuin aiheesta, ei vielä tee työstä journalistisesti tasokasta. Tämä lehti on ollut ja sen tulee yhä olla journalistisesti tasokas!

Seuraavan työpaikkahakemuksen ansioluetteloluonnos alkoi jo hahmottua mielessä: "..edellisessä työtehtävässä verrattiin Konsta Pylkkäseen.."

- Näppäriä juttuhan nämä, päätoimittaja hyvitteli ja napautti pöydällä auki olevaa vanhaa Nurkkaa, olisiko ollut sisustuslehtiasiaa.

- Mutta omanlainen kertojan ääni puuttuu, etsit vielä itseäsi kirjoittajana. Jatkuvuutta, loogisuutta, yllätyksellisyyttä ja niin edelleen.

Samaa mieltä, mittakaavat olivat silloin tällöin hieman hakusassa. Pääjehu ei edelleenkään ottanut esille touhuja Nurkan Takana. Eikö tiennyt, eikö piitannut vai säästelikö viimeiseksi naulaksi arkkuun?

- Eihän tästä enää muuta jäänyt puuttumaankaan kuin joku virtsankarkailu!

No se johtui vain siitä että ikäihmisten teemasivu oli ehtinyt ensin, mutta sitäkään ei tarvinnut ääneen sanoa.

- Tästä työsuhteesta..

Piti muistuttaa kohteliaasti, että vajaat puoli vuotta oli vielä jäljellä. Siitä ei kannattanut muistuttaa, että määräaikaisen irtisanomisaika oli lyhyempi kuin vakinaisen naisen.

Päätoimittaja kertasi, kuinka tämän ja muidenkin muutosten taustalla häilyi vielä säästöpaine. Hän kuvaili niukkoja resursseja, jotka tuli sijoittaa oikein, jotta kokonaisuus toimisi. Lähtölaskennan tikitystä taisi kuulua tehosteena jossain taustalla.

Esimerkinomaisesti hän mainitsi, että urheilutoimituksessa yhden eläkkeelle jääneen päätoimisen työt jaettiin jäljelle jääneen urheiluporukan kesken. Tarvittaessa lisäapuja pyydettiin muualta toimituksesta.

Ja kuntapuolella samoin yhden eläköitymisen jälkeen jäljellä oli vain kaksi, joiden työtaakka oli raskas, mutta merkittävä. Pärjättävä oli ja haettava lisävoimia talon sisältä, jos pakkotilanne tuli. Ja kuitenkin omistajataho painotti päätoimittajalle tarvetta panostaa enemmän lukijoita lähellä olevaan kuntatoimittamiseen, vaikka resurssi oli kiven alla.

Kaikki tunsivat kuntatoimituksen ukot. Matka kansanedustajan kanssa tutustumaan luomusikalaan vei kevyesti yhden työpäivän, ellei toistakin. Työajalla hoituivat sujuvasti niin omat kuin urheiluseuran asiat. Kiire oli ainainen kumppani.

Empaattisuuden teeskentely vaati suuria ponnisteluja.

Mutta Raijan raapustusten mukaan piti vain edetä. Että varmaan Naisten Sivu-kokeilusta oli se hyöty, että saatiin arvokasta kokemusta asioiden lähestymisestä perinteisestä poikkeavasta näkövinkkelistä. Monet kuntapuolen asiat, kuten sosiaali-, opetus- ja terveysasiat koskettivat nimenomaan naisten arkielämää kovasti. Ja olihan imagokonsultin työn pohjaksi tehdyissä lukijatutkimuksissakin noussut esille naislukijoiden tietty tyytymättömyys kunnallisuutisointiin, sen etäisyyteen arjesta..?

Tätä Raijan kanssa kokoon kursittua strategiaa oli tullut harjoiteltua myöhään illalla Jussiin, joka ei voinut vastustaa esitystä. Ainakaan, kun potentiaalinen työsuhteesta taistelija istui sängyllä risti-istunnassa, ilman yöpaitaa.

Päätoimittajan kanssa pitäisi selvitä paita päällä ja jalat yhdessä, nahkatuolilla.

- Niin? Niin.

Päätoimittaja kuunteli! Nyppi partaansa ja kaiveli paperivuorten alta paksuhkon niteen. Selasi edellisen kevään lukijatutkimuksen loppupäätä itsekseen hymähdellen.

Nyt jos koskaan, kurkun karautus ja kaikki kortit pöytään. Tässä kohden Jussi oli ollut jo valmis huutamaan hurraata ja riisumaan omatkin yöasut.

Innostuksissa maha unohtui ainakin kolmeksi kokonaiseksi minuutiksi Jussin silmien edessä. Se tuntui hyvältä, hivuttaminen eteni.

Jos osa-aikainen työpanos helpottaisi kuntapuolen paineita, työsarka olisi toki kiinnostava ja mieluinen.

Panoksesi helpottaa, Jussi sanoi ja lisäsi, että paneudutaan heti yhdessä. Piti irrottaa kädet rinnoista ja käskeä kuuntelemaan loppuun.

Kenties kaksi päätoimista pääsisi keskittymään paremmin kovan luokan kunta-asioihin. Monet arkea lähellä olevat pienemmät asiat olivat jo elämäntilanteen vuoksi tuttuja palvelunkäyttäjän kannalta. Toimintaympäristö oli tuttu, samoin toimijat. Ja kuntakentällä tapahtui paljon, sekä alueemme kuntien tasolla että valtakunnallisesti. Ja niin edelleen. Asiantuntevanoloista kapulasanastoa päätoimittajan vakuuttamiseksi.

Eivät ne äijät oikeasti mitään lapsiperheiden tai sosiaalipuolen asioista arjen tasolla tienneet, mutta tämä pysyi myös sujuvasti mahassa. Ähkyuhka.

- Niin? Niin.

Päätoimittajan pää toimi niin, että raksutus kuului. Päämies tutki paperia, oletettavasti osa-aikaista työsopimusta. Verenvuodatuksen puhtaaksikirjoittamisen jälkeen sopimuksen kakkoskappaletta ei ollut löytynyt enää mistään, ei kotoa eikä toimituksesta, mutta sisältö oli kutakuinkin muistissa. Mumisiko päällikkö jotakin irtisanomisajasta?

- Kuntatoimitus, kuntatoimitus.. Vuoden loppuun budjetti kattaa ja sitten, sitten..

- Teillähän on perhe jo kasassa?

Päätoimittaja kohdisti katseensa vatsanseutuun, mutta kukapa villatakin alle varmuudella näkisi. Virallisesti ottaen ei tarvinnut vastata. Tyhmää olisikin ollut vastata totuudenmukaisesti, että ei tiedä vielä.

Tätä kysymystä ei älytty ennakoida kuivaharjoittelussa Jussin kanssa. Kuivuus oli kaukana, kun Jussin kieli löysi pitkän reitin kautta suuhun ja kädet joka paikkaan. Jussi puristeli mahaa siinä missä pakaroitakin, ei voinut pahemmin panna pahakseen. Lapsentekoa harjoiteltiin pidemmän kaavan kautta, unohtaen hävetä mitään. Koko yöksi riitti syvää unta, päätoimittajan inkvisitiota jännittämättä.

Kysymyksen saattoi kiertää toteamalla, että itse asiassa osa-aikaisuus sopi nyt oikein hyvin, lasten hoito oli joustavasti järjestyksessä. Päätoimittaja läpsäytti paperit pöytään.

- Mitä jos siirtyisit kuntapuolelle osa-aikaiseksi? Päästäisiin siellä sillä tavalla vuosi eteenpäin ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen. Naisen näkökulma ei varmaan olisi perinteisellä kentälläkään pahitteeksi.

Vuosi oli enemmän kuin vajaat puoli vuotta. Ei herkkuhommaa, lautakuntien pöytäkirjojen lietelantasäiliöpäätösten pläräämistä ja niin pois päin. Mutta kattaisi se keittiöremonttia kumminkin ja vähän kylppäriäkin toivon mukaan.

- Ei kai tässä tosiaan mitään estettä ole työsuhteen edelleen jatkamiselle. Eihän tilanteessa mitään henkilökohtaista ole. Kokoatte sunnuntaiksi vielä sen viimeisen Naisten Sivun. Pistäydyt sitten sen jälkeen maanantaina ennen viikkopalaveria, niin tytöt laittavat uuden työsopimuksen valmiiksi.

Palkkatoimiston "tytöt" olivat oikeasti melkein eläkeiässä jo.

Vastaanotto oli päättynyt. Nurkan Tausta ei tullut esille, joten mitä sitä itse tyrkyttämään. Kuka kaivaisi verta omasta nenästään, syyttä suotta.

Kotona mummo kiirehti lastenhoidosta keilaradalle. Jussille ja Raijalle lähti lyhyt viesti, jotta työ jatkuu, vaikka Sivut kaatuu. Raija vastasi, että elämä jatkuu — muualla. Se oli kai hyvä uutinen.

Kun Nöpönenä ja Vaippapöksy uinahtivat, oli aikaa tuumailla päätteen ääressä. Työn jatkuminen oli mannaa, Naisten Sivujen loppu silti kitkerää niellä.

Viimeiseen Sivuun tuli neljä kuukautta täyteen. Yhdeksäntoista viikkoa ja yhdeksäntoista Nurkkaa. Tai yhdeksäntoista lehdessä julkaistua ja yksi blogiin kätketty. Kolumneja taikka pakinoita piti olla, mutta vähän vakavaksihan se oli meinannut mennä. Saarnaamiseenkin oli tullut sorruttua, eikä naisasiajyrinältäkään ollut voinut välttyä.

Ja sitten kaikki olikin ollut ihan vaan kokeilumielessä.

Jussille sinkosi teksti, rumia sanoja pääjehusta.

Vastaus: "Kostoksi kasvatetaan sulle kunnon maha?"

Vastaus: "Eikun tehdään VAUVA"

Miettimiseen meni noin 30 sekuntia. Kuinka äitiyspäiväraha määräytyisi? Pystyttäisiinkö hoitamaan talolaina? Pääsisikö enää ikinä takaisin töihin? Millainen lasku kolmannesta lopulta koituisi?

Selkänahka ehkä kestäisi, kestäisikö mahanahka? Entä pää?

Mikä tuntuisi miltä 20 vuoden kuluttua?

Jussille: "OK. Tänä iltana?"

Vastaus: "Tuon tilausvälineet kotiin reilun tunnin kuluttua"

Semmoinen aina valmis partiolainen se on.

Vielä katkeran kalkin niistämiset päätteelle ja lähetys Raijalle. Olisi tehnyt mieli vetäistä hameet korviin ja tehdä kesäpissit viimeiseksi jäävälle Nurkalle.

Että ei tilanteessa mitään henkilökohtaista.

Sanomalehtiin työkseen kirjoittavien kolumnistien ja artikkeli- ja päätoimittajien valokuville on viime aikoina tapahtunut jotakin outoa. Ennen kasvokuvissa näkyi koko pää, vähän taustatilaa päälaen yläpuolella, hiukan kravatin mallia leuan alapuolella, korvat ja kaikki. Mutta nyt: kasvojen rajausta on tiukennettu niin, että päälaki puuttuu ja sivuiltakin puristaa.

Tapa valtasi ensin iltapäivälehdet ja on jo käytössä maakuntalehtiä ja pieniä paikallislehtiä myöten.

Päätoimittajien kasvokuvat on kerta kaikkiaan ahdettu liian pieneen reikään. Tarkoitus on varmaan ollut, että kirjoittajan katse lukijaan on intensiivinen, tiivis, tehokas, voimakasta älyllisyyttä esille tuova ja kaikkea muuta trendikästä.

Tosiasiassa ne näyttävät pakkotyöleirin passikuvilta. Ammattikirjoittajien ahdistuneet katseet viestivät, että "päästäkää minut pois täältä!" tai "repikää äkkiä seinään isompi aukko!".

Entäpä jos taustalla on kuitenkin vanha vaikutin, raha: säästyy väriä ja painokuluja?

Vai kuvastaako ilmiö sitä, ettei kirjoittajan ego oikeasti mahdu niin pieneen sanomalehteen?

Tai ehkä (pää)toimittajien päihin on kaiken ilkeilyn seurauksena kasvanut sarvet, eikä niitä tieteskään uskalleta lehden imago- ja ulkoasusyistä näyttää kaikelle kansalle?

Irvailu sikseen. Luultavasti selitys on hyvin arkinen: päätoimittajaportaalla on alkanut päälaen karvoitus harveta siihen tahtiin, että nahka alkaa paistaa läpi perinteisissä kokokasvokuvissa.

Onneksi aina voi lanseerata lehden ulkoasun uudistuksen, jolla kiusallisia epäkohtia voidaan korjata. Tällä kertaa kasvokuvarajausta tiukennettiin sen verran, ettei alkava tai pitkällekään ehtinyt kalju enää näy. Niin kuin sillä lukijan kannalta olisi oikeasti mitään väliä, mutta se miehinen ego..

Mielenkiinnolla voi odottaa, millainen ulkoasu-uudistus ja kasvokuvarajaus toteutetaan sitten, kun johtotasolla alkaa esiintyä myös häiritseviä kaksoisleukoja..? Tai silmäkulmarypytystä..?

Raijalla uskalsi luulla olevan sen verran huumorintajua ja ystävänsuojeluvaistoa, että hän ymmärtäisi olla julkaisematta Osittain Päätöntä juttua sunnuntain Nurkassa, vihoviimeisellä Naisten Sivulla.

Kuka sitä nyt ehdoin tahdoin vaarantaisi orastavan alkavan pidemmän työsuhteensa? Ja vielä mahdollisen äitiysloman alla?