II Ylimaallinen ilmiö

Jussi odotti jo keittiössä takki päällä ja eväskassi kourassa. Pikaisesti jaetun kahvikupillisen aikana lappushow nauratti. Aihesanoista MAHA ja JYRÄHDYS kehkeytyi hetkessä pitkän aikavälin syvällisiä reportaasiaiheita kuten "järkyttävät mittasuhteet saaneet ilmavaivat" ja "nälkätilasidonnainen vatsankurina".

Siis tavanomaisilta hölynpölyjuttu-julkkiksilta kyselemään, jotta mikä MAHAn aiheuttama JYRÄHDYS on elämäsi aikana jäänyt erityisesti mieleen? Tai laatimaan graafikon kanssa vahvasti visuaalinen raportti MAHAJYRÄHDYKSEN syntymekanismista?

Jussi kurvasi töihin. Harjoitusta yhden auton ja kahden lapsen lennostavaihtoihin oli luvassa jatkossa yhä enemmän. Nöpönenä ja Vaippahousu eivät vielä tajunneet äidin töihin menossa mitään ihmeellistä. Sama kuin että äiti käy kaupassa, kunhan käy ja taas tulee. Olivat nukahtaneet päivänokosille jopa ennen Jussia.

Kaksistaan vielä nauratti, myöhemmin päähän hiipi hidas oivallus, että MAHA ja JYRÄHDYS-juttu piti oikeasti väkertää kasaan. Vai että Meksiko, taudinaiheuttaja ja niin edelleen - toisten tekospontaaniutta oli jo helpompi ymmärtää.

Kaiken uuden päälle maistui päivätorkku kahden tuhisevan nukkujan keskellä hämärässä lastenhuoneessa. Heräilyn, halittelun ja Vaippapöksyn tarkastuksen jälkeen virkistävien iltapäivämaitokaakaoiden hörppäys ja koko lauma pyykinlajittelupuuhiin.

Ja sitten..

Tapahtui jotain, mikä saa muistamaan sen päivän ikuisesti. Kaikki kävi aivan yllättäen, ilman ennakkovaroitusta.

Kuivien pyykkien pinkkoihin viikkausta saunan pukuhuoneessa, hihojen ja lahkeensuiden oikomista, pyykkikoneen lastausta ja niin edelleen. Mutta sitten yhtäkkiä... Melkein piti pudota persuuksilleen.

Mitään sellaista ei osannut ennalta kuvitella, mistään sellaisesta ei osannut ennalta haaveilla.

Kaikki ystävättäret, joille oli suorastaan pakko soittaa tapahtuneesta, onnittelivat. Jotkut melkein kadehtivat ällistyttävän tapauksen johdosta. Mummo hyrisi puhelimessa myötätuntoisena - muisteli hänelle käyneen niin ehkä kerran tai pari koko elämänsä aikana ja tuskin koskaan lasten ollessa pieniä.

Oli pakko pirauttaa äidille ja kysyä lupaa käyttää hänen ainakin tutuille tunnistettavaa persoonaansa Nurkan faktanomaisessa fiktiossa. Tai fiktionomaisessa faktassa. Hän muisteli itse kasvattaneensa tyttärensä ja arveli, että mikäli kasvatus oli yhtään onnistunut, niin sopivuuden rajat olivat kyllä hallinnassa.

Puoliso suhtautui asiaan miehisellä tyyneydellä, mutta ymmärsi toki, että tietyt tapaukset ovat naisen elämässä niitä suuria, kalenteriin merkittäviä muistoja. Tosin hän oli omalla työpanoksellaan edesauttanut tämän mieleenpainuvan tapahtuman syntymisessä.

Tosiaan, kesken kaiken rauhallisen pyykkien kanssa puuhailun, lapset hipsineet kuka minnekin kukkaruukkuja tonkimaan ja peuhaamaan, äkillinen häikäisy tavoitti silmät. Hetken räpyttelyn jälkeen uskalsi katsoa hohdetta uudelleen. Täytyi tarttua pyyhekaapin reunaan kiinni. Pyörrytti, suunnaton hämmästys täytti mielen.

Suuren ihmeen edessä menee aivan sanattomaksi. Niin siinä kuitenkin oli käynyt: pyykkikorin pohja näkyi. Eikä vain pilkottanut, vaan hohti tyhjyyttään ja puhtauttaan valkeana, muovisena, lähes neitseellisenä.

Näin jälkeenpäin ajatellen voi olla ehkä hieman pettynyt, ettei asiaan liittynyt sillä hetkellä sen suurempaa dramatiikkaa. Olisi voinut olettaa, että pohjalla olisi odottanut esimerkiksi samppanjapullo laseineen valmiina jäissä tai ainakin Taiwanissa muotoiltu rihkamamitali. Mutta toisaalta hyvä näin. Työ tekijänsä palkitsee, toisinaan oikein hämmästyttää.

Tällainen merkkitapaus panee tietysti miettimään. Oliko se ehkä palkkio muutamien vuosien mittaisesta työstä, jota tiettävästi jatkuisi vielä vuosikymmeniä? Vai oliko se ennusmerkki tulevasta, kenties jostain suuresta mullistuksesta elämässä?

Ovatko lapset kasvamassa isoiksi?

Alle vuorokausi työsuhteessa ja jo kaksi Nurkanraakiletta valmiina! Ilmeisesti patoutunutta kirjoitustarvetta oli ollut. Ylimaallinen ilmiö singahti saman tien kotikoneelta Raijalle lupauksella viilata sitä vielä.

Jussille tekstari: "Lapset kasvavat liian nopeasti. Ostetaan samppakaljaa sen kunniaksi.?"

Vastaus: "Rouva oli töissä vasta NELJÄ TUNTIA!"

Ostettiin viikonlopuksi kuitenkin, mutta ei se ollut oikeasti kuin kotimaista kuoharia.