I Sijoitusongelmia

Raija hyväksyi toisenkin Nurkan mukisematta. Huomautti vain, että aivan niin kiivasta tahtia ei sentään tarvittaisi.

Ensimmäisen Sivun jälkimainingeissa päätoimittaja lähestyi sähköpostilla. Yleisempiä aiheita pitäisi olla Naisten Sivun kolumneissa kuin kuukautisvuotoja. Pakkohan se oli vastata, että ne ne vasta naisilla yleisiä ovatkin.

Päätoimittaja opasti välittömästi edelleen, että myös miesten on kyettävä lukemaan koko aviisi punastumatta ja vaivautumatta. Enemmän arkeen ja yleistykseen. Naisten Sivun tarkoitus ei kuulemma ollut olla yltiöfeminismin äänenkannattaja. Eikä naisen fysiologian asiantuntija. Just.

Nettilehden toimituksesta viestittivät, että Naisten Sivua voisi laajentaa verkkoversioon, jotain extraa paperilehdessä julkaistavan lisäksi.

Raija heitti ilmaan ajatuksen Nurkan syventämisestä esmes omalla blogiosuudella. Että jos blogista voisi Nurkan lisäksi lukea, mistä sen ajatus heräsi, mihin se johti. Blogityyliin vähän jotain henkilökohtaista mukaan, oikeasti tai silmänlumeeksi. Ja siihen voisi purkaa sitä patoutunutta kirjoituspainetta, Raija naureskeli. Ehdotus lähti nettitoimituksen punnittavaksi.

Toinen Naisten Sivu kasattiin väljästi kotitöiden ympärille. Sujuva hyppäys ensimmäisen sivun hormonimaailmasta ja kuukautissanastosta. Sen sivun pyykkinurkasta ei sitten pääjehulta kommenttia herunut. Ei kyllä kysytty.

Mummo haki muksuja mielellään iltapäiviksi kerran pari viikossa. Aika kannatti käyttää tehokkaasti ‒ nokkauniin ja työhön. Ja lopulta päätoimittajan lappushowhun, vakavin tarkoituksin.

Sanahaulla MAHA ja JYRÄHDYS löytyi netistä pari sivua eritasoisia proosatekstejä. Muutama harrastajakirjoittajien sivu, pari sotatilakuvausta ja joku herttainen koululaisten omien satujen sivu. "Luolasta kuului JYRÄHDYS ja sitten se jättiläinen lensi MAHAlleen ja minä hyppäsin sen päälle ja hakkasin keihäällä että se kuoli. Ja suolet roikku ulos." Perässä persoonallinen kuva olennosta, jonka vatsan peitti kirkkaanpunainen pläntti.

Entuudestaan tuntematon tunnettu Taru? Ensimmäinen mediayhteys oli näemmä alakoulun yleisurheilukilpailujen palkintojenjaosta, toinen sija. Huumorinaisia? Taru Heiskanen hymyili etusivullaan kokovartalokuvassa sporttisena, tiukat tummanlilat jumppatrikoot piukkoja muotoja likistäen, vaaleat kiharat kahdella somalla poninhännällä. Toinen käsi kohosi viehkosti ylös, toinen pumppasi vaaleanpunaisella puntilla kiinteää hauista. Ei sentään pumppaus-animaatiota, ihan still-kuvana vaan. Ikää oli vaikea päätellä.

Kun hipaisi hiirellä Tarun trimmattua vartaloa eri kurveista, sarkain tupsautti pieniä räjähdyksiä ja päästi tutustumaan Tarun sivuihin tarkemmin.

Tarun missivuodet. Tarun dieettivinkit. Tarun lifestoori. Tarun kotikieli taisi olla sujuva fingelska.

Ja lisää räjähdyksiä: Tarun tehojumppa. Tarun Kuntokeskus. Tarun tuote-shop. Taru ja kirpeä avioero.

Todellako? Vai oliko kipeään tullut näppäilyvirhe?

Pikasilmäyksellä Taru osoittautui entiseksi maakuntasarjan missiksi, joka nykyisin pyöritti omaa kuntosalia. Kausikortti 500 euroa, jäsenille vain 380 e.

Sekalaisen sälän seasta löytyi lopulta mustavalkoinen sanomalehdestä skannattu kuva, jossa kuusi naista seisoi rivissä korokkeella, ilmeisesti ravintolaympäristössä. Ei missejä, vaan ihan tavallisen näköisiä suomalaisia. Keskimmäisillä naisilla oli tiukka ja määrätietoinen ilme. Tarun tunnisti äärimmäisenä oikealta, hieman eksyneennäköisenä. Selvästi nuorin, mutta aika edukseen kuvassa: hoikan nuoren naisen epävarma hymynhäive näytti luontevammalta kuin jumppakuvien tekopirteys.

Suttuinen kuvateksti oli selvennetty erikseen, "Naisellinen MAHA-kannanotto, jonka JYRÄHDYS kuului vastapäisen vanhustentalon kahvihetkeen asti.". Jutun otsikko ja mahdollinen artikkeli puuttuivat, samoin lähde ja vuosiluku.

Tarun sivujen matskut oli sijoiteltu aikajärjestykseen, joten kuva oli arviolta viitisentoista vuotta sitten painettu. Tuoreimmasta kokovartalokuvasta saattoi kateellisena arvata, että Taru hallitsi vaikeuksitta joko keinotekoisen kuvan- tai vartalonkäsittelyn, todennäköisesti sekä että.

Ilmavaivat ja mahalaukun kouristukset saivat jäädä, human interest-nostalgia vuosien takaa kiinnosti enemmän. Kuvan taustoista saisi varmasti kaivettua jonkinlaisen jutun. Oma pieni naisjoukko, yhteinen menneisyys, yhteiset arvot, erilaiset kohtalot, juttua varten yltiöiloinen get-together ja niin poispäin. Mistä kaikki alkoi ja missä olemme nyt. Mahdollisuuksia riitti. Luulisi tyydyttävän päätoimittajan prosessikirjoittamisvisioita.

Jussille tekstari: "Jyrähdyksen jäljet johtavat Tarunomaiseen mahaan, jota ei ole!?"

Vastaus: "?"

Seuraavalle Naisten Sivulle Raijan kanssa suunniteltu artikkeli sukupuolten samapalkkaisuudesta tai eripalkkaisuudesta ei lähtenyt vauhtiin. Aloittaminen siirtyi, tekosyynä postilla käynti ‒ oli sentään Aku Ankka-päivä.

Se oli onnistunut ratkaisu. Palkkatasa-arvo lykkääntyi odottamaan vuoroaan Hama Tulevaisuus-kansioon ja Aku lehtihyllyyn. Nurkka-tunnelma löytyi hetkessä, odottamattomalta taholta:

Posti toi moniväripainetun mainoksen, jossa tarjottiin ilmaista apua ja neuvontaa sijoitusongelmiin. Erinomainen ajoitus sijoitusasiantuntijoilta - todellisia ongelmia oli kasautunut vallan mahdottomasti.

Ensinnäkin suht uudessa isommassa kodissa piti päättää, mihin huoneeseen kunkin perheenjäsenen sängyt sijoitetaan, mistä saavat paikkansa lapset, mistä aikuiset. Mihin mahtuvat lelulaatikot, mihin sohva, mihin kommuutti, mihin kirjahyllyt passaisi pystyttää.

Pianon sijoittaminen oli erityisen hankalaa: olohuoneessa se vei paljon hyvää kirjahyllyseinää. Vanhempien makuuhuoneessa se sopi ainoastaan leivinuunimuuria vasten ja siitähän ei puurakenteinen soitin varmaan olisi tykännyt hyvää. Lopulta piano sijoitettiin vuoroin sinne, vuoroin toisaalle. Toistaiseksi uuninmuuri ei ole soitinta halkaissut.

Jussin vanhemmille ja veljille piti nostaa hattua. Sairaanhoitajan ja osa-aikatoimittajan palkoilla normaalikokoiselle asuntolainalle olisi pankissa naurettu, mutta talon hintaa haarukoitaessa kukaan ei heittäytynyt ahneeksi. Kaupat Jussin lapsuudenkodista syntyivät sopuhinnalla. Appi sanoi mieluummin kuuntelevansa lastenlasten kuin ventovieraiden jalkojen teputusta itsetehdyllä lautalattialla.

Varsinaista ammattimaista sijoitusneuvontaa kaipasivat vaatekaapit. Vanhassa talossa niitä ei juuri ollut, vaan ne piti erikseen tehdä vinokattoisiin ja -seinäisiin makuuhuoneisiin.

Kaapin paikasta voi käydä monta periaatteellista keskustelua. Meillä siinä tarvittiin heti ulkopuolista apua. Asia selvitettiin perin pohjin mittanauhan, kaappihinnastojen ja -valmistajien kanssa. Kun sijoituskohde selvisi, alkoi vääntö mallista. Ja kun nykyisistä kaapeista ei riitä väännettävää enää tuleville vuosille, niitä tarvittaneen vielä lasten kasvaessa lisää - antoisa parisuhdedraama jatkuu.

Autokatoksen sijoittaminen oli oma neuvottelunsa, pyykinkuivausteline ja grilli ovat sitä yhä. Lasten sijoittaminen päivähoitoon ei onneksi ollut ongelma: osa-aikaisuudella, työvuorojen sovittelulla ja mummon avulla pärjätään.

Sijoitusneuvontaa huomattiin tarvittavan myös tuttavapiirissä - dementoituneelle papalle ei meinannut millään löytyä sopivaa sijoituspaikkaa eikä sen puoleen asiallista sijoitusneuvojaakaan. Jalkapallon divarijoukkueen sijoitus syksyn karsintalohkojen jälkeen olisi sekin kaivannut kohennusta ja hyviä, mielellään niitä ilmaisia, neuvoja.

Mutta minkäs teet. Tarkempi vilkaisu avattuun kirjekuoreen osoitti, että kiinnostava tarjous sijoittamisen huippuosaajilta oli tullut väärään osoitteeseen.

Lapsiperhe on sijoitusongelmiensa kanssa yksin.

Sijoitusongelmat ja palkkateema vaativat ehdottomasti pidempää kypsyttelyä. Raija ei vastustanut, lisäaikaa tuli.