IV Dopingia

Naisten Sivu alkoi rullata sunnuntaista sunnuntaihin. Välillä heitettiin tarpeen mukaan keikkoja muualla toimituksessa. Työtunnit eivät oikeastaan riittäneet MAHA ja JYRÄHDYS- juttuun kaiken muun lisäksi, mutta pomon toiveet on toisinaan parasta täyttää tunteja tuijottamatta, etenkin vähemmän vakinaisten naisten.

Nettitoimitus näytti vihreää valoa Nurkkaa ympäröivälle blogille, nimiehdotuskin tuli valmiina: Nurkan Takana. Yhteisessä palaverissa kehiteltiin vielä pientä lisäjekkua. Lukemaan pääsisi vain kirjautumalla Naisten Sivujen saitilla juuri Nurkan Takana Lukijaksi.

Ei ollut mieltä rajata Nurkan Takana-blogia pelkästään kestotilaajien nettiversion lukutunnuksille. Osa potentiaalisia lukijoita jäisi todennäköisesti suotta ulkopuolelle. Oli niitä kaikille avoimia blogeja lehden sivuilla muutama muukin, ikään kuin sisäänheittotuotteena uusia lukijoita houkuttamassa.Lukutunnuksia annettaisiin aluksi jakoon rajoitetusti. Katsottaisiin, miten käy.

Kuntosali- ym. yrittäjä Taru Heiskanen otti mielellään vastaan median edustajia omimmassa ympäristössään, Kuntokeskuksella.

Avarassa aulassa haisi deodorantti ja naisekas hiki. Peremmällä kuntosalilaitteet kilahtelivat epärytmissä, taustalla kaikui tasainen lattian jytinä ja discorytke.

Tarun silkki-ihoinen punakyntinen käsi ohjasi somalle sohvalle. Kahvin tarjoilu pahvimukeista kävi sujuvasti, lisukkeena hermesetasta ja riisikakkuja ilman päällisiä.

Oliko kuntosaliyrittäjällä kokenut katse, joka näki heti, että tällä tyypillä makkara roikkuu housunvyötärön yli sekä etu- että takapuolella? Pullat oli tarkoituksella pantu piiloon ja sokerit kaappiin, potentiaalista asiakasta ajatellen?

Tarun iho oli heleä ja virheetön, huulet huolitellut, silmät tyylikkäästi ehostetut ja hiukset ryhdikkäät kuin kampaajan jäljiltä, tiedä vaikka olivatkin. Lanteille kietaistu hamonen oli täsmälleen yhteen sointuva jumppa-asun kanssa. Taru hymyili yhä virheettömästi ja valkoisesti, vaikka maha ja jyrähdys-printti ei oikein innostanut.

- Se oli sellainen omituinen juttu, katottaisko mieluummin kuvia muutamaa vuotta myöhemmin vaikka? Miss Suomi-kisoista? Tai levy-yhtiön promokuvia? Olin esmes tässä Tapani Kansan kanssa..

Kun Taru oli kahteen kertaan varmistanut, ettei misseily, malleilu, seurustelu eikä Tapani Kansan kanssa poseeraus kiinnostanut, hän lopulta suostui katsomaan mustavalkokuvaa tarkemmin.

- Oli se niinku käännekohta mun elämässä, ei voi kieltää. Mä en ensin oikein tajunnut, mikä se juttu oli, kun se muija pyysi mua mukaan, tämä tässä, mikä se oli?

Nimi ei tullut mieleen. Mutta nainen oli kuulemma ollut missikisoissa jonkun vaatefirman edustajana, vähän niin kuin "missimammana". Taru oli kuvitellut vatsajutun olevan jollain tapaa jatkoa samalle missitouhulle.

- Mutta se oli niinku semmonen vatsalihasjuttu. Että keski-ikäisten naisten pitäis vähän ajatella omia vatsalihaksia. En mä ymmärrä, miksi ne mua siihen pyysi mukaan. Vaikka olin mä tietysti näistä ainoa oikee julkkis.

- Mä katselin niitä poloisia, kun ne yritti jotain niillä olemattomilla vatsalihaksillaan, eikä mitään tapahtunut. Silloin mä tajusin, että hei tää on mun juttu! Että kaikilla ei tartte olla noin vaikeeta. Omasta kehosta pitää huolehtia. Se on niinku sellasta huomaavaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Ja itseä.

Yleensä huomaavaisuudella ymmärrettiin kai muuta kuin sata vatsapunnerrusta, mutta mitä pienistä. Taru suoristi ryhtiään ja vilkaisi taas peiliin. Vaatiko huolitellun ulkoasun ylläpito kokoaikaista tarkkaavaisuutta?

Mutta sehän tarkkailikin molempia: vertasi vyötäröään erään toimittajan virttyneen villapaidan laskoksiin, arvioi trikooreisiään just ja just sammareiden saumoissa pysyviin! Kuntosaliyrittäjän silmäkulmista karkaili tyytyväisiä pilkahduksia.

- Pömppömaha ja muu repsahdus, ne on vakavia probleemoja, mutta ei pidä antautua!

Oletettavasti puhetta yleisellä tasolla, ei mitään henkilökohtaista.

- Mä alotin ensin ihan pienesti sellasella jumppavideo-hommalla, niinku Pohtamon Annekin, tiiätkö?

Taru heilautti napakkaa rannettaan kuntosaliin päin. Kiinteä hauis nousi muutamaksi pysähtyneeksi sekunniksi näkyviin. Jestas! Liikettä oli varmasti harjoiteltu peilin edessä!

- Nyt näitä saleja on kaksi ja sitten nää jumppa-asut ja kauneuspalvelut ja kurssit.. Kaikki mitä nainen tarvitsee.

Taru kierrätti ympäri hikikeskustaan. Joka puolella peilejä peilien perään. Että ihra erottuisi tarkemmin ja näky piiskaisi hankkimaan vielä seuraavankin kausikortin? Vai jotta omia tiukkoja kurveja sai estotta ihailla joka mutkassa? Tai vertailla niitä satunnaisiin vartalonmuokkaus-lahkoon kuulumattomiin vieraisiin? Opiskeluaikojen tiistaijumppaa lähiökoulun liikuntasalissa nousi kaihoisana mieleen.

Salilla kävi kuulemma enimmäkseen Aikuisia Naisia.

- Aika vähän, kuule, niitä nuorempia käy. Vaikka ajoissa pitäis alottaa, ennen kun on jo liian myöhästä. Kato vaan näitä teinimimmien läskimahoja, kuin ne valuu lantiohousujen yli! Odotas, kun ne on kolmekymppisiä! Sitten me siloset nelikymppiset ollaan tiukkaa tavaraa!

Taru iski silmää. Kenties kirpeä avioero olikin väärinkirjoitettu kepeä. Lehtikuvan naisia Taru ei edelleenkään saanut mieleensä, mutta arveli yhden pitävän keskikaupungilla naisten alusvaateliikettä.

- Mutta meiltä saa kyllä kaikki fitness-alusasut. Ja erikoisalusasujen esittelyn mä voin järjestää vaikka privaatisti kotiin, tää on tosiaan täyden palvelun talo!

Taru tyrkytti mukaan pari valikoitua lehtistä, kuten "Kuinka kiinteytät reidet?", "Tarun helppo dieetti" ja "Vartalon kriittiset kohdat". Ei kannattanut ottaa keljuiluna.

Taru itse oli epäilemättä firmansa paras mainos. Mutta. Poskien iho oli ehkä aavistuksen liian sileä, huulet epäilyttävän täyteläiset ja rinnat osoittivat yhä epätodellisella jämäkkyydellä yläviistoon. Happamia sanoi kettu?

Hyvät olivat säilöntäaineet. Sikäli kun varustus oli edes alkuperäistä eikä varaosia. Ehdottomasti pohdiskelun aihetta Nurkkaan.

Doping-tutkintaryhmien on aika havahtua! Ovatko missit sitä miltä näyttävät vai keinotekoisia barbeja? Onko tavara enää aitoa ja hyvälaatuista, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina?

Mahdollisuudet doupata, fuskata ja tehdä vilunkia ovat suorastaan räjähtäneet. Jotta kansan luottamus suomalaiseen naiskauneuteen säilyy, pitää missiehdokkaat alistaa perusteelliseen tutkimukseen. Havainnot tulee kirjata tarkasti ja laatia selkeä tuoteseloste: Onko silikonia lisätty rintoihin, huuliin tai muualle? Onko kylkiluita poistettu vyötärön kaventamiseksi? Onko rasvaimuja tehty? Hiuksia värjätty tai pidennetty? Entä kynnet ja ripset? Tatuoidut huulirajat ja kulmakarvat? Kauneusleikkaukset - lurppaluomenkorjaukset, nenän kavennukset tms.?

Virallisen Tahon tulee asettaa rajat viimeistelytoimille, kuten ihon hionnalle ja maalaukselle. Samoin hampaiden valkaisu- ja oikomishoito on huomioitava - jospa tuoteselosteeseen tulisi liittää myös alkuperäinen hammaskartta?

Entä välineurheilu, luvallisten laitteiden määrittely? Sallitaanko värjätyt piilolinssit tai keinoripset, toppaukset iltapukukierroksella - rinnat tuppaavat kummasti kutistumaan ennen uimapukukierrosta. Kiristävät korsetit ja muotoilevat sukkahousut?

Saako rusketus olla vain aitoa, vai solariumperäistä tai jopa purkkilähtöistä? Voiko karvoitusta poistaa, jottei se tursua kiusallisesti bikinin haaruksista tai ruusuntuoksuisesta kainalosta?

Jo vain täytyy missin ominaisuuksista laatia direktiivi, jossa säädetään mm. kengänkoron korkeus suhteessa missin pituuteen, sallittu pituus-paino-suhde ja anoreksia-raja. Myös mahdollinen geenimanipulaatio tulee ennakoida ja joutsenmerkin myöntämisen ehdot määrittää.

Ja ehdottomasti missit tulee testata kudosnäytteistä hullun missin taudin varalta. Sen, jossa missi holtittomasti kapinoi Suomen pitkäaikaisinta hiehokarjatilallista Eino Makusta ja tämän perillisiä vastaan.

Ja sitten ei muuta kuin hyväksytyn lihan leima pyllyyn ja misseilemään!