V Muodon vuoksi

Oli vaikea olla ajattelematta oman vartalon muotoa tai muodottomuutta. Tai sen muutoksia. Kaikkea oli enemmän kuin ennen, painopiste keskivartalossa. Vyötärön paikannus oli ajatuksenakin vastenmielinen.

Väljiin paitoihin ja kuminauhahousuihin pääsi näppärästi piiloon. Onneksi syyskuun koleat kelit pakottivat pukeutumaan tuhdisti. Mutta riisuutuakin piti. Pakollisia itsetutkiskelun hetkiä tuli väkisin. Esimerkiksi vessan pöntöllä koko valkea vetelyys valui reisien päälle. Valot pois ja toimintaa ulkomuistista. Mahaa oli eri paikoissa kuin ennen. Se alkoi taaempaa ja jatkui levenevänä renkaana eteen, tuli vastaan ylempänä ja valui alhaalla alemmas.

Jussista ei löytynyt alkavaa kaljamahaa tai pikkiriikkisiäkään jenkkakahvoja edes vaivihkaa puristelemalla. Äijä oli yhtä sportti ja spurtti kuin ennenkin eikä tukkakaan vielä lähtenyt. Rupsahdus lankesi vain rouvan osalle. Epistä vai omaa syytä?

Eteisen peilin sivukuvan perusteella olisi voinut olla vaikka raskaana. Ei hirvittävästi, mutta selvästi.

Entäpä jos olisikin? Tai tulisikin? Jussi ei peitellyt toivettaan.

Alkuperäinen muotoilu oli tarkistettava vanhoista valokuvista. Kyllä, nuoren neidon sorea figuuri oli mennyttä. Kumma, ettei silloin nuorempana tajunnut olevansa sopivan kokoinen, vaan haikaili muutaman kilon pudottamista.

Rouva päätti tällä kertaa tehdä päätöksen laihduttamisesta pian. Mutta pelkkä ajatuskin teki nälkäiseksi. Ettei vain taas tarvitsisi ensin syödä varastoon, että jaksaisi nähdä nälkää.

Tarun selityksistä ei saanut kummemmin tolkkua. Ei juttu pelkästään vatsalihastreeniltä vaikuttanut, joten kierrosta täytyi jatkaa.

Boutique Lilya sijaitsi lähellä keskustaa liiketalon toisessa kerroksessa, naapurinaan kultaseppä ja kenkäkauppa. Rottinkikorit oven ulkopuolella pursusivat alennettuja hajakokoja pitsiunelmapikkuhousuista. Viimeaikoina tavanomaiseksi tullutta kokoa ei kannattanut niistä etsiä. Tuskin päätoimittaja olisi hyväksynyt kulukorvauksiin myöskään pitsirintaliivejä tai sukkanauhoja. Ehkä Jussi olisi ollut otettu? Vaippiksen synnyttyä alushousuasiat olivat hoituneet lähinnä tavaratalon sloggihyllyllä.

Putiikissa aukeni naiseuden salamaailma. Värikkäitä rintaliivejä, värittömiä rintaliivejä, valkoisia rintaliivejä, käytännössä lähes näkymättömiä rintaliivejä. Samoin alushousuja, stringejä, minejä, thaita.. Maxit oli luultavasti piilotettu peränurkkaan häpeämään. Niukkoja aluspaitoja, korsetteja, sukkanauhoja, sukkia. Yöpukuja, joita voisi olettaa näkevänsä pornolehdissä. Mainoskuvia, joista ääriislamilaisissa maissa saisi kuolemantuomion.

Jo Nöpönenän jälkeen thait olivat hautautuneet vaatehyllyssä maxi-vuoren alle. Rintaliivit olivat olleet valkoiset joskus satakunta pesua sitten. Pitäisi ensin ostaa jostain uudet liivit, että ilkeäisi edes heittää paitansa pois uusien liivien ostoa varten.

Taustalla soi hiljaa lempeä italomusiikki, tuoksui tärkätylle pitsille. Aamupäivän hetki oli hiljainen, eikä liivikaupassa ollut muita asiakkaita.

Viininpunaisissa, uhkeaan muotoon topatuissa liiveissä tuntui tarkemmin hiplatessa outo valmistusvika: molemmissa kupeissa oli ulkopinnalla rypyläinen kuhmura. Hinnassa oli myös vikaa, ainakin yksi nolla.

Tyylikäs, mustavalkoiseen housuasuun puettu sopusuhtainen rouva ilmestyi pikkuhousutelineiden keskeltä. Kysyvä ilme oli kohtelias, ei liian tyrkky intiimeihin ostoksiin.

Asian esittelyn jälkeen nainen esittäytyi kädestä pitäen Lilja Lindqvistiksi. Pesevätkö liivikaupan myyjät kätensä jokaisen asiakkaan liivinsovituksen jälkeen?

Etu- ja sukunimen kirjoitustavan tarkistuksessa selvisi, että Lilya oli muunnettu hänen etunimestään. Näppärää.

Lilja Lindqvist muisti kuvan tapahtuman oikein hyvin.

- Ystävä houkutteli mukaan. Tunsin melkein kaikki ainakin näöltä, mutta sitä missiä en ollut aiemmin tavannut. Meitä piti olla parikymmentä, mutta vain muutama ilmaantui. Niin kuin kuvasta näkyy.

- Jutun juoni oli se, että naisten pitää aina vetää vatsaa sisäänsä. Ja niinhän se on. Vaikka olisi kuinka hoikka, vielä hiukkasen sitä vetää vatsaansa sisään, kun haluaa oikein hyvältä näyttää. Ja toki kaikki haluavat hyvältä näyttää.

Halusiko pikkurouva itse näyttää hyvältä? Halusi. Yrittikö pikkurouva itse näyttää hyvältä? Heikkoa yritystä silloin tällöin. Oli syytä varoa katsomasta yhteenkään kiiltävistä kokovartalopeileistä. Kokemus Tarun täydellisyyssalilla oli tarpeeksi.

- Me taas halusimme näyttää, että ei sen ole pakko olla niin. Että jos kaikki naiset yhdessä päättäisivät, että enää ei vedetä vatsaa sisään, niin vähitellen kauneusihannekin muuttuisi siihen suuntaan. Että pieni mahan pömpötys olisi vain somaa ja ihan luonnollista.

Voisiko muhkuramahaa edes ohikiitävän hetken kuvitella somaksi?

Lilja osasi kuvailla Tarua selväsanaisemmin, millainen koko tilaisuus oli itse asiassa ollut.

- Jos ajattelit, että kyseessä oli joku naisjärjestö, niin ei sinne päinkään. Se oli ihan itsestään syntynyt porukka. Jotkut tuttavat olivat innostuneet keskenään ja sitten jokainen kutsui mukaan omia tuttujaan ja niin edelleen. Ei mitään yhdistystä tai takapiruja.

- Minut kutsui mukaan tämä Heidi tässä, Lilja sanoi ja osoitti kuvan naisista toista vasemmalta. - Koulukavereita pitkältä ajalta. Olen Heidin kolmannen lapsen kummi.

Aiemmin oli tulosteeseen tunnistettu jo "Taru" ja "Lilja". Toiseksi vasemmanpuolimainen hahmo sai alleen nimen "Heidi". Puuttui enää toiset kolme.

- Lehdistöä ja televisiota ja radiota oli kutsuttu paikalle, siitä piti tulla sellainen mediatapahtuma. Lopulta tuli vain yksi paikallisradio ja paikallislehti. Että aika vaisuksi jäi. Mutta minä marssin seuraavana päivänä yritysasiamiehelle ja sieltä pankkiin. Parin kuukauden päästä avasin Boutique Lilyan.

Asioilla ei oikein näyttänyt olevan yhteyttä. Vai oliko niillä?

Alusvaatekauppias naurahti hyväntahtoisesti. Timanttiupotus välähti oikeassa yläkulmahampaassa.

- Onhan se aika naiivia kuvitella, että naiset yksissä tuumin suostuisivat pullauttamaan vatsansa esille. Se on fakta, etteivät kaikki kerta kaikkiaan voi olla luonnostaan litteävatsaisia ja sulavalinjaisia. Ei ainakaan, jos naisten oletetaan vielä synnyttävän.

- Ja kuitenkin, Lilja jatkoi, nykymaailmassa kenenkään ei tarvitse kärsiä, keinot on keksitty. Ja kauniit keinot vielä.

Lilja nosti tangosta esille upean vaaleanvihertävän luomuksen.

- Korsetilla tai puolikorsetilla voi jo tehdä radikaaleja parannuksia. Ja millä tavalla! Korsetti on kaunis ja puoleensavetävä miestenkin mielestä.

- Varsinainen vallankumous ovat kuitenkin nämä muotoilevat alusasut. Ryhdyin maahantuomaan näitä lähes ensimmäisenä Suomessa. Sääret, reidet, peppu, vatsa, lantion kaari, rinnat, jopa ryhti. Kaikkeen on saatavissa oikeinmuotoiltua, yksilöllistä tukea.

Lilja muistutti hymyillen parin vuosikymmenen takaisista paksuista ruskeista tukisukkahousuista. No tietysti. Sitä opettajaa ei kukaan muutenkaan hevin unohtaisi. Lilja ohjasi hyllykölle, jossa väri- ja mallivalikoima lähenteli sateenkaarta.

- Ei arvaisi, että muotoileva sukkahousu on näin viehättävä, vai mitä? Lilja mainosti ja avasi pakkauksen, joka sisälsi klassiset, mutta muotoilevat saumasukkahousut.

Hintalapusta saattoi ymmärtää, että timanttiupotus Liljan hampaassa oli ihan asiallinen koriste.

- Naisten on turha surra muotojaan tai muodottomuuksiaan. Tai vetää vatsaansa sisään epätoivon vimmalla. Kauniit alusvaatteet yllänsä nainen tuntee itsensä naisellisemmaksi ja on jo siksi viehättävämpi. Kun alusvaatteet vielä muotoilevat kehoa vastaamaan omaa ihannetta, niin moni on elämäänsä merkittävästi tyytyväisempi.

- Ja kun naista joka tapauksessa aina arvioidaan myös ulkonäkönsä perusteella, niin näin nainen on tasavertaisempi iästä ja kehon tilasta riippumatta. Vähempään ei kannata suostua!

Tyhjentävästi muotoiltu, muotoilun ammattilaiselta. Saattoiko olla mahdollista, että kaikki kuusi kuvan naista olivat löytäneet elämänuransa mahatapauksesta? Kaksi kuudesta ainakin. Ties mitä loput neljä olivat kehitelleet.

Valokuvia voisi sommitella juttuun rinnakkain. Toinen vedos viidentoista vuoden takaa, toisessa koko porukka kypsällä iällä. Lähtökohtana mahatilaisuus ja siitä laajentaminen kiinnostaviin elämäntarinoihin. Hjuuman interestiä jos mikä.

Raija vaihtoi taas palkkatasa-arvoteeman huoletta toiseen, tällä kertaa alusvaatteisiin. Päätoimittaja saisi nykiä partansa näppylöille kevennyksestä ilahtuneena. Raija keskittyi historiaan, Liljan haastattelu ja jutun kuvitus edustivat nykyaikaa.

Pari asiakasta suostui etunimellään kertomaan alusvaateostoksistaan. Pankkitoimihenkilö nimeltä Kaarina ylisti Liljan muotoilualusvaatteet taivaisiin.

Selvisi, ettei rypyläinen kuhmura ollut valmistusvika. Nypyrät jäljittelivät kovina töröttäviä nännejä. Luonnollisesti, voi tyhmää ja tietämätöntä. Oikein valituilla liiveillä voi viestiä olevansa kestokiihottunut ja halukas. Tietysti saattoi ihmetellä että miksi, jos kerran ei oikeasti törötä. Se sai jäädä Liljalta kysymättä.

Jostakin mieleen pulpahti kuvia afrikkalaisista alkuasukasheimoista, jotka venyttivät kauneuden nimissä korvia ja huulia puupalikoilla.

Onko takamuksesi tipahtanut lantion alareunalle? Onko vatsasi ottanut ryöpsähdyksen eteen ja alas? Onko reisiesi silkkipinta hapristunut kuhmuraiseksi? Hytiseekö pohkeidesi liha kävellessä? Onko vyötärösi löydettävissä enää vanhoista valokuvista, jos oikeasti niistäkään?

Eipä hätää, voit yhä näyttää entisenlaiselta tai vieläkin paremmalta. Aivan oikein, vastaus on muotoilevat alusvaatteet!

Rintojen muodon ja koon nainen on voinut valita kaupan hyllystä jo vuosia. Luonnollinen jatkumo tälle on säärien, pakaroiden, vyötärön ja niin edelleen muodon valinta samaan tapaan, omien luonnon suomien mahdollisuuksien rajoissa toki.

Siis nytpä on joka akka onnesta sykkyrällä: muotoilevilla alusvaatteilla olet sen muotoinen kun haluat! Flaksi käy muutoinkin kuin naistenhaulla, ihailevat katseet ympäröivät!

Hienoa, kaikki hyvin!

Niin jos ei yhtään haittaa, että muut eivät näe sinua sellaisena kuin olet, vaan sellaisena kuin haluat epätoivoisesti olla.

Entä kun riisuutuu? Joka kerta näkee ja tuntee, että vain korsetit ja kiristyssukkahousut pitävät yllä sitä minää, joksi muut luulevat. Ei ole tarpeeksi hyvä ihan itsenänsä.

Ja entä miehen kanssa, jos häntä varten puristaa itsensä muotoon? Miten käy kun vaatetta vähennetään? Kaikki kohotettu repsahtaa, kokoonpuristettu pullahtaa ja kiinteytetty lässähtää. Eikö näky ole perusteellisesti hämätyn miehen silmissä shokeeraava?

Eikö ole suorastaan huiputtamista, jos tulevien jälkeläisten perintötekijöitä ei voi päätellä tulevaa äitiä tai isää katsomalla?

Minkäänlaista takuuta ihastuttavien piirteiden aitoudesta ei ole, jos niitä ei olekaan peritty edellisiltä sukupolvilta vaan plastiikkakirurgin vastaanotolta.

Alkoi jo tulla toistoa edellisen viikon doping-pätkästä, näkökulma oli sentään toinen.

Parinmuodostus ei tietenkään ole kauppaa perinnöllisillä ominaisuuksilla. Mutta kai se vähän omituista on, jos ihastuu toisen somaan nenään ja upeisiin pakaroihin, jotka onkin valikoitu plastiikkakirurgin vastaanottohuoneen mallikataloogista. Oikeasti suvussa on jo vuosisatoja kulkenut itäsuomalainen pottunokka ja roikkupeppu.

Puolison aito minä ja perimä paljastuu vasta jälkeläisten piirteistä? Tai kenties heidätkin leikkautetaan mahdollisimman aikaisin, etteivät ainakaan naapurit huomaa.

Kauneudenhoito on periaatteessa hämäystä, todellisuuden peittämistä ja parantelua. Normaalin tai arkisen kauneudenhoidon määrite on pikkuhiljaa venynyt moneen suuntaan. Mahdollisuudet alkavat olla yhä rajattomampia, kunhan kukkaro kestää.

Tuleeko naiseläjällä itsellään enää raja lainkaan vastaan? Voiko tyynenä ja tyytyväisenä ajatella: tällainen minä olen ja hyvä tällaisena, ilman kepulikonsteja?

Jos terve suomalainen aikuinen nainen ei siihen nyt kykene, millainen perintö jää tuleville sukupolville? Miten tyttäret ikinä oppivat olemaan muotoonsa ja itseensä tyytyväisiä, kun eivät ole tyytyväisen naisen mallia mistään oppineet?

Jussille: "Punaiset, mustat vai valkoiset korsetit?"

Vastaus: "Mieluiten paljaana"

Diplomaatti se on.