IX Miespeli

Alkuyön kontaktipelissä tuli lopulta kysäistyä Jussilta, että eihän se haittaa, jos ei aina pysy vauhdissa. Että jos välillä keskityttäisiin vain Jussin rakettimatkailuun. Jussille sopi. Hänhän siinä helpommalla pääsi.

Olisi edes hiukan maanitellut ja vaatinut selityksiä. Helpotti kuitenkin, tavallaan.

Jussilla näytti olevan hyvä mieli. Virnisteli vielä, että kyllä hän voisi vauvanteon nimissä uhrautua ruiskumieheksi kuinka usein vaan. Se ei ollut oikea hetki ryhtyä keskusteluun uhrauksien laadusta ja määrästä vauva-asioissa.

Mies vaikutti pataonnelliselta ja niin piti tietysti molempien olla. Ei yksi pulleahko maha voinut niin maatakaatava asia olla. Vai voiko?

Väliaikainen töiden ja lastenhoidon nostattama kaaos alkoi tasaantua, alettiin Jussin kanssa tottua uudenlaisiin rutiineihin. Työvuorojen sovittelu ja kotihommien lennostavaihdot loksahtelivat jo melko luontevasti.

Jussille hoitsun työ oli vain työtä. Motiivina palkkapäivä ja vakituinen leipä. Muita työsuhde-etuja ei sairaaloissa ollutkaan. Lääkefirmojen pippaloihin kutsuttiin vain lääkärit, jotka kirjoittavat rahanarvoiset reseptit. Jussin työajatukset pysyivät työpaikalla eivätkä ängenneet mukaan kotiin. Varsin kadehdittavaa, tavallaan.

Nöpönenän ja Vaippahousun jälkimainingeissa lehtityönteko oli muuttunut toisenlaiseksi. Ei pelkästään sen vuoksi, että se oli osa-aikaista ja etätyötä, määräaikaisuuskin oli ennestään tuttua. Mutta nyt palkkatyö oli henkisesti sivutoimi, vähän niin kuin innostava harrastus, joka vei ajatukset välillä muualle kotiäitityöstä.

Jossakin edessäpäin oli epäilemättä odotettavissa työn ja kotityön suhteen mullistus tavanomaiseen asetelmaan. Kenties eläkeiässä saisi huomata, että palkkatyö oli kaikkein nautinnollisinta juuri kotiäitivuosina? Pikkulapsivuosien jälkeen olisi edessä se totinen uran kyntäminen ja stressaava oravanpyörä?

Jotenkin vain juttujen työstäminen yksin, omassa rauhassa, oli suorastaan ylellistä. Sielu lepäsi työtä tehdessä. Ei tarvinnut olla silmät selässä, keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan riitti. Silti ei olisi millään raaskinut vaihtaa kokopäivähommiin, onneksi niitä ei ollut tarjolla. Puolipäivää töissä käytyään sielu lepäsi myös kotona.

Numerotiedustelu vahvisti, ettei Tuiren numero ollut yleisessä jakelussa. Osoitetietojakaan ei annettu, joten täytyi toistaiseksi edetä muiden mukana olleiden kautta. Heidi oli mieluusti lupautunut auttamaan, kirjoitti vielä ovensuussa lehtiön nurkkaan numeron Siljalle.

Mitään järjellistä kokonaisuutta mahateeman ympärille ei vielä syntynyt. Epämääräisiä muistiinpanoja selatessa oli pakko miettiä, olisiko itse tullut lähdettyä mukaan barrikadeille, mahan puolesta?

Siihen aikaan, lukioikäisenä, ei koko jutusta ollut jäänyt mieleen minkäänlaisia muistikuvia lehdistä tai radiossa. Tuskinpa olisi osannut ajatella sellaisten mahavaivojen koskevan itseä. Kivuliaissa kuukautisissa oli riittämiin mahateemasta.

Julkinen mielenilmaus oli innostanut osallistumaan vain kerran - kun tiedekunnan opetusresursseja uhattiin rajusti leikata. Raija ja kumppanit järjestivät sellaisen haloon, että supistukset peruttiin sillä kertaa. Eläinaktivisteja saattoi kaukaa sympatiseerata turvallisesti ja maksaa pari kertaa invalidien joulukortit, siinä suurimmat kannanotot. Ellei lehtikirjoittamista laskettu, tietysti.

Vatsanvastustusidea olisi tuntunut vähintäänkin yliammutulta. Keski-ikäisten naisten vouhotukselta tai räyhäfeministien kiihkoilulta.

Toisaalta elämä olisi voinut olla kovin erilaista, jos olisi kokenut jutun vaikka niin kuin Heidi. Oudosti kiehtova ajatus.

Raija palasi lasiseinäasiaan osittain lasiseinäisessä kahvihuoneessa. Mitä enemmän sitä pohti, sitä todellisemmalta se kuulemma tuntui. Että lasikatto esti ylöspäin suuntautuvan liikkeen ja lasiseinät liikkumisen sivusuuntaan. Siis samalla tasolla, mutta toisiin lokeroihin. Esimerkiksi kuntatoimitus, siellä ei vielä koskaan lehden historiassa ollut ollut palkattuna vaki-naista. Tuuraajia, sijaisia ja avustajia tosin kyllä.

Tai urheilutoimitus, jossa naikkosia ei päästetty takomaan palstoja sitäkään vähää. Oliko sinne edes koskaan hakenut töihin yhtään naista? Raija huomautti, että se oli käytännössä mahdotonta – urheilun paikat eivät olleet koskaan julkisesti auki, ne vain täytettiin.

Päätoimittaja sai tietenkin lopulta tietoonsa Raijan taittohommat, kun muutkin teemasivujen vastaavat alkoivat kysellä taitto-ohjelmakoulutuksen perään. Harkinnan jälkeen asiaa päätettiin harkita eikä Raijaa erikseen kielletty jatkamasta. Blogihommasta ei mainittu mitään, varmuudeksi ei menty kysymäänkään.

Raija ei tosin tiennyt, saiko hän toimistaan kehuja vai moitteita vai ei kumpiakaan, kun kuuli vasta jälkikäteen koko keskustelusta.

Kuuluivat naureskelleen paikallislehtimäiselle työskentelytavalle, kaikki itse alusta loppuun, käsityöläistyylillä. Naisten Sivun toimitus jäi odottavalle kannalle ja jatkoi entiseen tapaan.

Siitä johtuen tai siitä huolimatta päätoimittajan täytyi sitten kuitenkin tuoda naisasiantuntemuksensa Naisten Sivun käyttöön. Väkisintunkeutumalla, kun ei muuten olisi otettu.

Päätoimittajan henkilökohtaisesti ideoima lokakuun alun Naisten Tietotekniikka-teema kuului samaan typerään kategoriaan kuin "osaavat naisetkin kalastaa" tai "yhteen hirviporukkaan kuuluu yksi nainenkin" tai "nainenkin voi työskennellä insinöörinä".

Mutta jotta leipää syöt, niin lauluja laulat.

Meinattiin aloittaa toteamalla, että naiselle tietokone on kuin huulipuikko: ketään ei kiinnosta, mistä ja miten se on tehty, kunhan sitä voi tarvittaessa helposti käyttää.

Lopulta päädyttiin kuitenkin tietojenkäsittelyn naisproffaan ja muutaman nuoren naisen omaan sovellusyritykseen. Lasten "kehittäviä" pelejä, hoivapelejä, perheenperustamispelejä ja niin edelleen. Joitain heidän suunnittelemiaan juttuja jopa vaivihkaa markkinoitiin isohkolle monikansalliselle tietotekniikkajätille.

Konsoli- tai nettipelimaailma ei innostanut henkilökohtaisesti, eivätkä Jussi tai lapsetkaan tunteneet kutsumusta. Mutta pelien kieli ja logiikka alkoi tulla jollain tapaa tutuksi.

Uusissa trendikkäissä virtuaalipeleissä siirrytään fantasiamaailmasta arkielämän tapahtumiin. Erilaiset kodinperustamis- tai lemmikinhoitopelit ovat jo tuttuja. Nyt nuoria naisia kiinnostaa "Miespeli".

Perusidea on suoraan tosielämästä. Pelaaja asettaa miehen ominaisuuksille tiettyjä raja-arvoja ja pelin mieshahmoksi muotoutuu joku ohjelman valmiista virtuaalimiehistä. Aitoutta matkien peli jättää sattumanvaraisesti huomioimatta jotkut pelaajan toiveet tai jopa kääntää ne päinvastaisiksi.

Miespelissä on kaksi tasoa. Seurustelutasolla miehen hoito on varsin helppoa. Miehen ruokkiminen ei ole vielä kokonaan pelaajan vastuulla. Vaatetuksesta voi halutessaan huolehtia tiettyyn rajaan asti, mutta virtuaalimiehellä se on yleensä hyvin sattumanvaraista.

Seurustelutason mies tarjoaa ja vaatii paljon eroottista huolenpitoa, välillä jopa vaivaksi asti. Joskus mies järjestää pelaajalle hahmoonsa liittyvää puuhaa, esimerkiksi osallistumista pilkkikisoihin, jääkiekko-ottelun katselua tms.

Toisinaan mies "häviää" pelistä päiviksi, jopa viikoiksi. Jos pelaaja on sopinut yhteistyöstä muiden pelaajien kanssa, hän voi tällöin käydä seuraamassa kavereidensa "miessuhteiden" etenemistä netissä ja chattailla niistä. Joskus omille teilleen lähtenyt virtuaalimies löytyykin kaverin pelistä.

Monille pelaajille siirtyminen pelin toiselle tasolle on pelaamisen mieluisin vaihe: päästäkseen avioliitto-tasolle täytyy järjestää virtuaalihäät. Häähumu on täysin pelaajan vallassa, mutta ei oikeasti kysy kukkaron kestävyyttä. Kaikki on mahdollista romanttisista salahäistä eläimellisiin karnevaaleihin. Näissä osioissa pelin kehittynyt grafiikka ja hieman imelä värimaailma ovat parhaiten edukseen.

Pelin kolmas taso on pieni pettymys. Avioliittovaiheessa miehen oma aktiivisuus laskee huomattavasti. Mies on täysin riippuvainen pelaajasta esimerkiksi ravinnon ja vaatetuksen suhteen. Myös aviotason eroottinen osuus on kehittymätön: miehellä on vain tietyt vakiotoiminnot, joita ei juurikaan voi muunnella.

Miespelin paranneltu II-versio ilmestynee jouluksi. Naispelaajien toiveena lienee enemmän yllätyksellisyyttä, mutta toisaalta myös hahmojen ohjailtavuutta. Samoin laajempi interaktiivisuus, kuten mahdollisuus vaikuttaa miehensä mielipiteisiin, vaatetukseen tai kampaukseen tai muiden pelaajien miessuhteisiin, olisi kiinnostava lisä.

Että siitä vaan pelikauppaan ja miehillä pelaamaan..!!?

Jussille: "Vakiotoiminnot illalla..?"

Vastaus: "Laita viini jäähtymään ja pannu kuumenemaan."

Vakiotoiminnot varmistettiin nukuttamalla Nöpönenä ja Vaippahousu hyvissä ajoin