Kirjakansaa

Muutaman viikon takaiset Helsingin Kirjamessut olivat neljän päivän ajan Suomen suurin kirjakauppa. Ostopakkoa ei ollut, mutta ohjelmaa kyllä: satoja haastatteluja ja keskusteluja esiintymislavoilla, kaikkiaan yli tuhat kirjailijaa, taiteilijaa, poliitikkoa ja asiantuntijaa. Lisäksi osastojen ohjelmaa, näyttelyitä, työpajoja, luentoja… Oih!

Vuoden teemamaa oli läheinen, mutta tuntematon Viro. Muuan messuvieras tosin lohkaisi, että tunnetuinta Viro-kirjallisuutta on suomalaisen Sofi Oksasen Puhdistus.

Kirjamaailmassa on omat supertähtensä, kuten juuri Sofi Oksanen, Jari Tervo tai Kari Hotakainen. Vaikka Sofi Oksanen haastattelee, ei siis sanaakaan omasta tuotannosta, katsomot pullistelevat. Sama juttu, vaikka Tervo rientää osastolta toiselle.

Kaikenlainen tähteys vetää: Duudsonit olivat etenkin koululaisten suosiossa ruuhkaksi asti.

Messuilla kustantajat tapaavat kirjailijoitaan. Mietitään tulevien teosten aikatauluja, keskustellaan menneistä. Lukijat kohtaavat kirjailijoita ja hihasta tartutaan rohkeasti.

Oli ihan pakko kysyä Fingerporin isältä Pertti Jarlalta erään stripin ideaa, kun ei sitä tajuttu edes koko perheen voimin. Syy oli kysyjän sivistymättömyydessä, kun ei ymmärtänyt vertausta tunnettuun kuvaan. Sarjakuvataiteilija lohdutti kohteliaasti, että johan se aika vanha kuva olikin.

Kirjamessut ovat muutakin kuin romaanipinoja. Satavuotias suomalainen sarjakuva esittäytyi hyväksyttynä osana kirjallisuutta. Kiintoisa ajallinen ulottuvuus syntyi laajalta antikvaariselta osastolta e-kirjojen markkinahumuun. Kohdeyleisöä kosiskelivat myös musiikki-, viini- ja ruokamessut, joiden samanaikaisuus on lähes tuplannut kävijämäärän.

Rakkaudesta kirjaan-palkinto jaettiin viidelle kirjabloggarille, aiheellisesti. Paperilehtien taidekritiikki on surullisesti kutistunut, kirja-arvostelutkin usein vain juonen esittelyksi. Jääkö kritiikki kokonaan nettiaktivistien varaan? Osaava kritiikki tuo näkökulmia ja vaihtoehtoja yleisölle, ilman sitä taide saa huomiota vain rahalla, yksipuolistuu ja viihteellistyy.

Aika monelle kirjailijalle julkinen esiintyminen on kauhistus. Olla sekä yksinäinen puurtaja että sujuva esiintyjä, siinäpä pulma. Muuan pelkoaan häpeilevä esikoiskirjailija helpottui oivalluksesta, että vain ne esiintyvät, jotka ylipäänsä uskaltautuvat esille.

Messuilla esiintyy myös satoja haastattelijoita. Hyvä haastattelija antaa tukea ja tilaa, aiheeseen perehtymättömyys antaisi kuvan vähättelemisestä. On osattava luoda luottamusta, jottei kirjailija tunne joutuvansa puolustuskannalle. Kriittisenkin puheenvuoron on vietävä haastattelua eteenpäin.

Tänä vuonna Suomessa julkaistaan nimikkeitä enemmän kuin koskaan. Määrässä ei näy taantuma, vaikka ristiriidat ovatkin kirjataloja heilautelleet. Nykyaikainen tieto- ja painotekniikka mahdollistaa pienkustantamot. Kirjoja painetaan kysynnän mukaan ja verkkokauppa pitää kulut kohtuullisina.

Suomalaiset ovat kirjakansaa. Kirjamessuja järjestetään myös Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä, mutta ei Kuopiossa…

Vaan onneksi on Kirjakantti! Tosin ei kustantamojen, vaan kirjallisuuden ystävien voimanponnistuksena!

Kirjakantti Kuopiossa 18. - 20.11.2011.

Kirsi Pehkonen