Kuntarajalla

Kuntaraja ei maastossa näy, mutta arjessa tuntuu. Muuttaja ei aina osaa aavistaakaan, millaisia valintoja hän tulee tehneeksi.

Kunnan tehtäviä pidetään usein itsestään selvinä. Sitä ne tavallaan ovatkin, laissa määriteltyinä. Mutta tapa, laatu ja määrä eivät ole itsestään selviä, vaan joskus laveankin harkinnan varaisia. Esimerkiksi.

Kunnallinen hammaslääkäri arvioi kymmenvuotiaan hampaiden vaativan vuoden parin mittaista oikaisuhoitoa. Pari kuukautta myöhemmin uudessa kotikunnassa ilmoitetaan, että oikaistaviksi on priorisoitu vain vaikeammat tapaukset. Muuttokulut kasvavat parilla tonnilla yksityistä oikomishoitoa.

Kuntarajan molemmin puolin on reilun 60 oppilaan kyläkoulu. Toisessa kunnassa koulu on ihanteellisen kokoinen ja remontoidaan, toisessa lakkautetaan liian kalliina.

Naapurimaatiloilla asuu esikoululaisia, kahden puolen kuntarajaa. Toisessa kunnassa esikoulu on koulutoimen, toisessa päivähoidon alaisuudessa. Kouluun lähtevä eskarilainen kulkee koulutaksilla yli viiden kilometrin matkan, naapurin päiväkotiin matkaavaa eskaria kyydittävät vanhemmat. Molemmat kyydit aivan lakien mukaisia.

Rahasta ei aina ole kysymys: tosiasiassa hammashoito hoidetaan edullisemmin kunnassa, jossa hampaat olisi oikaistu "kuntalaisten piikkiin". Koulutuspalvelut tuotetaan halvemmalla kunnassa, joka mieluummin säilyttää kyläkoulunsa.

Yllättävän monissa käytännön asioissa kotikunta ratkaisee. Miten kotiapua on saatavilla vanhuksille, miten lapsiperheille. Miten vammaisten lakisääteisiä kuljetuksia järjestetään, millaista tukea annetaan omaishoitajille. Miten jätevesimääräyksiä tulkitaan, miten rakennuslupia myönnetään.

Kuntalaisen kuluttajansuoja on häilyvä. Vaikka talonrakentajalle vakuutettaisiin kunnantalolla, että kouluverkko on jo virtaviivaistettu ja lähikoulu pysyvä, ei siitä oikeasti mitään takeita ole. Vaikka päiväkodin rakentaminen ihan lähinurkille olisi kirjattu taloussuunnitelmiin, ei se välttämättä koskaan toteudu.

Uusi kunnallisvaalikausi on aina riski, mutta asiat ja päätökset saattavat pyörähtää lyhyemmässäkin ajassa. Kuntalaisen elinolosuhteita heiluttelee välillä talous, välillä kunnallispolitiikan kiemurat.

Toki kuntalainen voi valittaa päätöksistä, mutta mitäpä niissä valittamista, jos hommat hoidetaan lain rajoissa. Kuntastrategioihin muotoiltujen visioiden ja suunnitelmien hieno pyrkimys on ohjata päätöksentekoa, mutta ne eivät ole oikeasti sitovia, eivät aina edes moraalisesti.

Kunpa joku taho värkkäisi nettiin simppelin vertaakuntapalveluja.fi-sivuston. Siellä voisi tarkastella, mitä palveluja ja missä muodossa mahdollinen tuleva kotikunta tarjoaa. Tai että miten asiat on hoidettu naapurikunnissa. Onko aiheellista ryhtyä ajamaan samaa palvelua kotikuntaan vai voiko omansa toiminnasta olla syystä ylpeä?

Ja jos naapurissa jotain hoidetaan toisin, miksi näin on? Onko rahallinen panostus suurempi vai resurssien käyttö taitavampaa? Väestöpohja erilainen tai valtuuston arvopohja toisenlainen? Joka tapauksessa, selkeälle faktalle hyvien kysymysten ja keskustelun pohjaksi olisi kysyntää.

Jäämme odottamaan sivuston luomistyötä suurella mielenkiinnolla.

Kirsi Pehkonen