Töissä paikallisradiossa

Kun paikallisradiot saivat toimilupia 80-luvulla, ei nykyistä mediavyöryä tunnettu. Radio ja kaksi TV-kanavaa olivat Ylen hallussa, MTV oli uutta, netti tuntematon käsite. Yleisö otti paikallisradiot omakseen, vihdoinkin oli vaihtoehtoja.

Radio Lakeus aloitti ensimmäisenä. Nivalan kaupungintalon kellarissa väännettiin ohjelmaa samalla työtä opetellen. Opiskelukaupunki Ouluun mahtui kaksi paikallista, Mega ja Kaiku, ja oululaiset jakaantuivat kahteen leiriin.

Toimitusten eettisyys oli aluksi hakusassa. Juontaja saattoi surutta kommentoida eetteriin uutisankkurin tissejä, eikä kirosanoja ja "suoraa puhetta" kaihdettu.

Toisin kuin Ylen studioissa, paikallisradioita pyöritettiin käsityönä kevyellä tekniikalla. Juontaja käytti kaikkia studion laitteita, myös ulkolähetysautoa pystyi käyttämään yksin ja kännykkäraportit olivat kova juttu. Silloiset mainokset kuulostavat nykyään herttaisen kömpelöitä, mutta toiminta oli nopeaa: mainospäällikkö saattoi pirauttaa biisin aikana, "pyöräytä vielä pari kertaa Baari X:n mainos".

Kanavaprofiiliin sovitettuja soittolistoja ei vielä ollut, vaan ennen kolmen tunnin juontovuoroa kukin keräili itse levyt muovilootaan. Paikallista musiikkia soitettiin usein, joten joka kylän Heikit & Hellapojat pääsivät radiolevitykseen. Teostomaksulistat kirjoitettiin käsin vuoron päätteeksi.

Paikallisradioihin haalittiin nopeasti väkeä. Opiskelijoita, entiseen tympääntyneitä toimittajia, muusikkoja ja muuten vaan taustaltaan epämääräistä sakkia. Kävi niinkin, että uutispäälliköksi valittiin se hakija, jolla ainoana oli alan työkokemusta.

Pikavauhtia "toimittajan" tittelin saaneiden ego oli pilvissä ja meno ajoittain hurjaa, iltajuonnosta suoraan baariin tai toisinpäin. Sattuipa että baarien sulkeuduttua kahdelta toimittaja, joka oli tulossa koiravuoroon eli aamuviideksi uutisiin, kömpi kakkosstudion lattialle kuorsaamaan, työvuoroa odotellessa. Radiobuumi synnytti media-alan oppilaitoksia, jotka suoltavat yhä porukkaa kavenneille työmarkkinoille.

Paikalliskanavilla kuultiin paikallisia, kotimaan ja ulkomaan uutisia. STT kukoisti, kun sen päätteet suolsivat tekstiä joka toimituksessa. Myös BBC:n suomenkieliset uutiset suoraan Lontoosta lähetettiin useimmilla taajuuksilla.

Yksi mieleenpainuvimmista tapauksista oli, outoa kyllä, Kuwaitin sota. Aamuyöllä uutispäällikkö soitti: takki päälle, studioon ja ohjelmaa öiselle Oulun taivaalle. Työparina kielinero Risto Pyykkö kuunteli BBC:tä, simultaanitulkkasi ja uutisoi reaaliajassa. Taksitolpilla ja yövuoroissa kuunneltiin, pian sana alkoi levitä. Studiossa kaupungin kattojen yllä näimme, kuinka valot alkoivat syttyä. Mega kertoi tapahtumista nopeimpana Suomessa, Yle ja muut seurasivat tunnin parin viiveellä.

Paikallisradioiden ohjelmavirtaa ei juuri ole tallella. Lähetykset taltioitiin referenssi-nauhoille, joita säilytettiin vain lain vaatimat kolme kuukautta.

25-vuotisjuhlat ovat myös paikallisten radioiden hautajaiset. Kaupalliset ovat yhtyneet isoiksi ketjuiksi, Ylen maakunnallisia supistetaan. Paikallisten perintönä voi pitää maanläheistä työtapaa, tekniikan ja sisällön keventymistä ja toimittajan työn monipuolistumista.

Oman alueen äänen kuuluvuus on nyt maakunnallisten ja paikallisten lehtien harteilla.

Tammikuu 2011

Kirsi Pehkonen