Yllätysministeri

Vaalien jälkeen saamme lukea lehdistä yllätysuutisen: uuteen hallitukseen tulee valituksi ainakin yksi, kenties useampikin yllätysministeri. Voisi huokaista, että jo oli aikakin, ellei yllätysministerin valinta tulisi jälleen kerran täytenä yllätyksenä.

Yllätysministeri tulee käytännön tarpeeseen: poliittista kenttää ja kansalaisten kiinnostuksen kohteita ohjaillaan hallitulla yllätyksellisyydellä. Miksipä muuten olisi perinteisten kauppa-, teollisuus-, Eurooppa-, opetus- ynnä muiden puisevampien ministeriöiden rinnalle perustettu uusi, elämää elvyttävä yllätysministeriö. Tämä osoittaa erinomaista poliittista pelisilmää, on niitä monia paljon turhempiakin ministeriöitä Suomen maassa.

Yllätysministeriön tehtävä lienee kaikessa yllätyksellisyydessään kaksijakoinen. Ensinnäkin sen on pyrittävä analysoimaan yhteiskunnassamme ilmeneviä ei-ennustettavia ilmiöitä ja kyettävä selittämään niitä parhain päin.

Kunhan yllätysministeri tai kaksi pääsee kunnolla vauhtiin, yllätysministeriön selvitysmies saa välittömästi töitä, kun Suomi saavuttaa MM-kisoissa yllätysmitalin, työmarkkinapöydissä tehdään yllätysvetoja tai pörssikurssien tempoilu ylittää arvattavuuden rajat. Suurimmat ja hiuksia nostattavimmat yllätykset saattavat vaatia jopa työryhmän perustamisen.

Toisaalta on edesautettava hallittujen yllätysten ilmaantumista. Monissa yllättäväntuntuisissa tilanteissa voikin olla niin, että yllätysministeriön virkamiessormet ovat jo pelissä. Yllätysten analysointi- ja suunnittelutyöllä päästään näet yllätysministeriön perimmäiseen päämäärään, hallittuun yllätyksellisyyteen. Ilman sitä elämä EU:n suunnitelmataloudessa olisi kansalaisille liian tylsää. On kaikkien etu, että yllätyksellisyys ja arvaamattomuus ovat sopuisasti tasapainossa, viranomaisten hallitsemina.

Saippuasarjoista draamantajunsa ammentavan kansan mielenkiintoa suunnataan järjestämällä yksi yllätyksellinen käänne siellä ja toinen vähän pienempi käänne täällä. Sopivasti jää huomiotta, mitä tapahtuu tulonjaolle tuolla, hyvinvointi-Suomen tasapuolisuudelle edempänä ja oikeudenmukaisuudelle kaikkialla. Leipää ja sirkushuvia sopivassa suhteessa, niin kansa pysyy rauhallisena.

Toki yllätysministerin työnkuva tulee olemaan osin yllätys, jo periaatteen vuoksi. Ministerinsalkun haltijalla tulee tuskin kinaa työnjaosta muiden ministereiden kanssa ‒ muissa ministeriöissä ei ole ennenkään yllätyksiä valmisteltu.

Yllätysministeri on mieluinen yllätys, vaikka pahat kielet kuiskailisivat, että sen tarkoitus olisi lähinnä estää selityskelvottomat yllätykset seuraavissa vaaleissa ensi vuonna. Turhaa supinaa, eihän se olisi mitenkään yllättävää.

Jos edellä kerrottu ei tullut yllätyksenä, vaan tuntui jotenkin tutulta, niin se johtuu vain demokratian sivuvaikutuksista. Neljän vuoden välein samat sopiviksi havaitut jorinat kaivetaan esiin, vaihdetaan hieman sanajärjestystä ja otsikointia, ja käytön jälkeen mapitetaan taas neljäksi vuodeksi seuraavia eduskuntavaaleja odottamaan.

Kirsi Pehkonen