Kymmenen sormea

Koulussa on tavoitteena oppia käyttämään tietotekniikkaa monipuolisesti. Mutta peruskoulun opetussuunnitelman mukaan koneella kirjoittamisen taitoa ei erikseen harjoitella.

Ohjelmistovalmistajat pyrkivät tietysti siihen, että käyttäjät selviävät mahdollisimman vähillä näppäyksillä ja klikkauksilla. Tekstiä tietsikka ei toistaiseksi kuitenkaan tuota, se täytyy naputella näppäin näppäimeltä.

Koneiden ergonomiaan upotetaan miljoonia, vaikka suurin syy näyttöpäätevaivoihin tavallisella käyttäjällä on juuri kirjoittamistapa: katseella täytyy seurata sekä näppäimistöä että näyttöä.

Pää tekee jatkuvaa pientä nyökkäysliikettä, niska jännittyy.

Katse liikkuu eestaas näppäimistöllä, hyppäilee näytölle, tarkentaa taukoamatta eri etäisyyksille. Silmät väsyvät, päätä särkee.

Etusormet vaeltavat näppäimistön reunasta reunaan, käsivarret ja hartiat kiristyvät.

Kymmensormijärjestelmän taitajalla hankaluudet ovat pienempiä. Katse saa pysyä näytössä, niska ja hartiat rennompana ja kaikki käytettävissä olevat sormet tekevät työtä. Kaiken lisäksi tekstiä syntyy nopeammin.

Miksei kymmensormijärjestelmä siis kelpaa?

Ylioppilaskirjoitukset siirtyvät tietokoneelle, kaikki opiskelu on yhä enemmän verkossa ja koneilla, totta kai myös ammatillisessa koulutuksessa. Käsin kirjoittamista harjoitetaan peruskoulun alusta alkaen, ja välttämätön taito se edelleen onkin, mutta koneella kirjoittaminen näköjään ei. Ei missään kouluvaiheessa, eikä ainakaan koko ikäluokalle.

Peruskoulussa kymppäsormi ei kuulu oikein mihinkään oppiaineeseen. Usein törmää ajatukseen, että jos siihen käytetään aikaa, se on jostain muusta pois.

Vaikka kuitenkin, varhain opittu sujuva naputtelutaito säästäisi hurjasti aikaa jatkossa, ihan joka oppiaineessa, jossa näppäimistöllä työskennellään.

Monella hitaalla naputtelijalla koko kirjoittaminen sakkaa, koska sormet eivät pysy ajatusten perässä. Kun lopulta pääsee lauseen loppuun, on seuraava ajatus ehtinyt jo unohtua.

Sujuvan koneella kirjoittamisen hallitsevilla lapsilla ja nuorilla on huikea etulyöntiasema. Nopeat ehtivät muokata, stilisoida ja täydentää tekstiään, siis myös oppia ja syventyä asiaan enemmän.

Sama pätee työelämässä. Ihme, etteivät työnantajien edustajat elämöi tästä vaatimuksesta, kun monenlaisia muita esitetään koululle yhtenään kilpailukyvyn jne nimissä. Onko varaa hukata aikaa oikean kirjainnäppäimen etsimiseen?

Jos koulun on ylipäätään tarkoitus valmistaa lapsia ja nuoria tulevaisuuden työelämän, ja elämän yleensä, vaatimuksiin, eikö sujuva näppäimistöllä työskenteleminen ole juuri sitä?

Kymmenkunta vuotta sitten kirjoitetussa kolumnissa luulin, että pian näppäilytaidon opettelu on koulussa itsestäänselvyys. Mutta mikään taho ei edelleenkään koe asiaa omakseen.

Kymmenessä vuodessa tietokoneet ovat tulleet kouluun, sujuva kirjoitustaito niillä ei. Miksi?

Syyskuu 2013

Kirsi Pehkonen