Lainalla ylioppilaaksi?

Lukio-opintojen rahoitus perustuu oletukseen, että nuori asuu kotona hyvätuloisten vanhempien luona, kohtuullisen kävely- tai bussimatkan päässä koulusta. Vanhemmat kustantavat opiskelun, valtion tuki on niukka. Sama koskee monia muitakin toisen asteen opiskelijoita.

Lukiolaisen menot ovat tulleet tutuiksi omassa taloudessa. Kelan opintotukipäätös 15-vuotiaalle ekaluokkalaiselle toteaa, että et voi saada opintorahaa, koska saat lapsilisää. Kelassa kai ajatellaan, että kaikki saavat lapsilisät tililleen korkoa kasvamaan. Tiedoksi vain: äidille se menee, jatkossa tietysti myös lukiokuluihin käytettäväksi.

Asumislisää 15-vuotias voi saada, mutta vaikka vanhemmat tienaisivat selvästi alle keskiansion, jo se pienentää asumislisää.

Sen sijaan opintolainaa vastaan Kelalla ei ole mitään. Valtion takaus myönnetään käytännössä automaattisesti, mars mars pankkiin vaan!

Siis että 15-vuotias ei saa ajaa autoa, ei tehdä moniakaan töitä eikä kaikkina kellonaikoina, ei mennä naimisiin eikä äänestää, mutta lainanotto on ihan ok! Eikä laina tietenkään siihen jää, lukio on vasta alkua opinnoille.

Lukiossa opetus on ilmaista, oppikirjat ja muu materiaali kalliisti ostettavia. Yli 10 km:n koulumatkoja toki tuetaan, mutta haja-asutusalueiden joukkoliikennettä on typistetty rajusti. Maalta voi yhä harvemmin käydä linja-autolla koulua.

Hallitus aikoo säästää lisää poistamalla pienten, käytännössä maaseutukuntien lukioiden tukea. Jatkossa yhä useamman on muutettava maalta kaupunkiin, mikäli mielii ylioppilaaksi.

Maaseudulta lukioon pyrkivä on tiukassa paikassa. Opintorahaa ei saa vielä ollenkaan, asumislisä ei maksa koko vuokraa, kirjat on ostettava, syötäväkin on ja viikonloppuisin olisi fiksua matkustaa jollain keinolla kotiin, vaikkakin ilman koulumatkatukea.

Voisi luulla, että lainarahalla lukiota käyvät nuoret ovat harvinaisia yksittäistapauksia. Eivät ole. Tarkistus muutamalta paikkakunnalta, joista lukioon on suht pitkä matka, osoitti, että jo nyt lainan hakijoita on joka vuosi.

Myös syntymäkuukaudella on merkitystä. Tammikuussa lukion toisella luokalla 18 vuotta täyttävällä vanhempien tulot leikkaavat asumislisää vain puolet lukioajasta, loppuvuodesta syntyneellä vielä melkein koko kolmannen vuodenkin.

Opiskelu- ja asumiskulut ovat kuitenkin samat iästä riippumatta. Olisi kohtuullisempaa kytkeä toisen asteen opiskelijan tuki oppilaitokseen ja opiskeluun eikä syntymäkuukauteen.

Miksi kenenkään opiskelua pitää ylipäätään rahoittaa yhteisestä kassasta? Siksi, että Suomessa on toistaiseksi ollut periaatteena koulutuksen tasa-arvoisuus, mikä tarkoittaa mm. mahdollisuutta kouluttautua vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Kotona asuva kaupunkilaislukiolainen ei tarvitse tukea asumiseen, mutta maaseudun nuorelle asumisen kalleus on vakava este. Jos viimeisetkin pienet maaseutulukiot suljetaan, tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien periaate ei enää toteudu nykyistäkään vertaa. Tie vie kohti varallisuuteen ja asuinpaikkaan perustuvaa koulutuksen kastijakoa.

Kirsi Pehkonen