Rajan takana

Opettajan ei pitäisi ajatella koulua kesällä, mutta kouluvierailu itärajan takana sallikoon poikkeuksen.

Vehmersalmen koululla on ystävyyskoulu Venäjän Karjalassa, Essoilassa. Kesäkuun alussa oli vehmeriläisten vuoro vierailla Essoilassa, yksi tällainen äitikin pääsi mukaan.

Karjalassa on juuri siirrytty viisipäiväiseen kouluviikkoon. Ylimmät luokat käyvät edelleen lisätunneilla myös lauantaisin, valmistautumassa suomalaisia yo-kirjoituksia muistuttaviin tentteihin. Liikuntaa on lisätty kolmeen tuntiin viikossa, samalla joidenkin aineiden opetus väheni. Suomen tai karjalan kieltä voi nyt valita vain tunnin viikossa entisen kahden sijaan.

Kouluvuosi päättyy kesäkuun alussa, mutta useimmat opet ja oppilaat jatkavat muutaman viikon oppiainekohtaisilla leireillä. Vehmersalmelaiset olivat suomen kielen leirin vieraina.

Koulun omassa keittiössä valmistettu lounas sisältää yleensä alkukeiton, pääruoan ja jälkiruokana esimerkiksi säilykemehun. Ruokajuoma on usein tsaijua, teetä, ja pienimmille maitoa. Sokeria käytetään paljon, salaatteja ei. Järjestäjät kattavat luokalleen pöydät valmiiksi, annokset lautasille ja teet laseihin. Ruoka-aineet haetaan kahdesti viikossa Petroskoista koulubussilla.

Lähellä on oppilasasuntola pitkämatkalaisille. Koulun ympäristö on roskainen, rakennus huonokuntoinen, paksulla maalilla on paranneltu sujuvasti sähköpistokkeetkin. Kotitaloutta opetetaan vain tytöille, käytössä on yksi yhteinen sähköliesi ja –uuni. Oppilaiden käymälät olivat suomalaisnuorille liikaa, aikuisten vessakin koettelemus.

Silti värikkäästi koristelluissa luokissa on runsaasti viherkasveja, opettajan tietokone ja videotykki, oppilaiden omat kännyt ovat uusinta laatua. Kalustoa on vastikään uusittu koulun voitettua lisärahoitusta alueensa oppimiskilpailussa.

Opettajan palkka on 300-350 € kuussa. Oppilaille on annettava arvosanat lähes joka oppitunnista ja oppilailla on jatkuvasti arvioitavia tehtäviä. Tämä kuormittaa molempia, työtä on paljon oppituntien ulkopuolella. Esimerkiksi suomen opiskeluun ei juuri ole valmista oppimateriaalia, vaan opettaja valmistaa sen itse.

Koulun henki on lämmin, oppilaat iloisia ja välittömiä, opettajat innostavia. On sisäistetty, kuinka tärkeä koulu on elämässä pärjäämiselle. Kukaan ei halua juopuneeksi ukoksi kylän raitille.

Vierailulla kirkastuu entisestään opettajien roolin merkitys. Lähes kulkukelvottomien teiden ja ränsistyneiden talojen keskellä voisi vaipua toivottomuuteen, mikään ei muutu, millekään ei voi mitään. Opettajan jos jonkun on kyettävä luomaan uskoa, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa, että asiat voivat olla toisin.

Venäjällä tasapainoilu lienee oma haasteensa: oppilaille välitetyn muutosuskon ei toisaalta ole viisasta uhata valtion tason rakenteita.

Olivatpa olosuhteet mitä tahansa, opettajan asenne työhön ja oppilaisiin voi kantaa lapsen elämässä pitkälle.

Voimia kokoavaa kesälomaa kouluväelle ympäri pohjoista pallonpuoliskoa!

Kesäkuu 2012

Kirsi Pehkonen