Kuvituskuva  
 
Kirjat
Kolumnit
Työpöydällä
Vinkkejä
Vieraskirja
 
 
Kolumnit Etusivulle

Englantilaisittain

Elo täällä kotosuomessa ei tunnu järin eksoottiselta. Viikko umpienglantilaisen kaupunkilaisperheen isännöintiä opettaa, että on se. Meillä pohjoisen asukkailla on hiljaista tietoa, jota ei löydy oppaista.

Ei, - 15 ℃ pakkasessa ei tehdä lumiukkoja. Ei, pakkaslumi ei kastele vaatteita. Ei, luminen metsä ei ole pimeä. Kyllä, hattu on yhtä tärkeä kuin takki. Kyllä, potkurilla pääsee nopeammin.

Jäätie oli miesväen odottama elämys, jossa ajamista kauhisteltiin ja kuvattiin. Eivät muuten naapurit uskoisi. Kuopio näyttäytyi upeana pakkassäässä, jäätieltä lähestyttäessä.

Myös Puijon tornin näkymät mykistivät. Englantilais-isä sanoi ymmärtävänsä, miksi melkein jokaisella on oma vene. Veneily näillä järvillä olisi totisesti toista kuin avomerelle ja takaisin.

Suomalaisten rauhallisuus, avuliaisuus ja asioiden toimivuus keräsi pisteitä. Ja että astiat kuivuvat kuivauskaapissa? Että pullonpalautuksesta saa rahaa? Että vuokravälineistä ei hiihtokeskuksessa vaadita panttia? Että ihmisiin lähtökohtaisesti luotetaan?

Ja että kaupasta saa kaikkea, Suomi ei olekaan takapajula? Hintaeroja ei juuri huomattu, paitsi alkoholissa.

Paljastui, että perheen pojilla oli laukuissaan keksipaketteja, hätävaraksi. Jäivät syömättä. Ruisleipä, rieska, karjalanpiirakka, kaikki leipä ihastutti valkoiseen toastiin tottuneita. Makaronilaatikon ja uunilohen reseptit pyydettiin mukaan, leivänjuuren kuljettamista tullin läpi mietittiin tosissaan. Salmiakki jäi sentään syömättä.

Että kaikkialla osataan englantia? Ja muitakin kieliä? Aidosti noloina britit harmittelivat osaavansa vain omaansa.

Että yliopistokoulutuskin on ilmaista? Iso-Britanniassa maksu nousi juuri 9000 puntaan vuodessa. Meillä lasten tulevaisuutta rakennetaan koulutuksella, heillä usein oppisopimuksella edeten. Suomessa kouluttaudutaan ammattiin, useimmat ilman erityisiä urakehityshaaveita, heillä "tikkaiden kiipeäminen" vaikuttaa jatkuvalta tavoitteelta.

Vieraat pitivät pilana, kun kerroimme saunomisesta alasti. Me luulimme pilaksi vastakysymystä saunauikkareista. Uskottava oli, alastomuus oli ylipääsemätön asia. Parin päivän lempeän neuvottelun jälkeen miesten ja naisten vuoroilla saunottiin uikkareissa, jottei sauna jäisi kokonaan kokematta.

Ja kyllä sitä kehuttiin, märistä boksereista huolimatta. Lopulta jopa kirmattiin löylyistä ulos pakkaseen, eikä lopettaa meinattu millään. Mutta ilman pöksyjä? Ei puhettakaan!

Öisissä keskusteluissa päädyimme toteamaan, että välillämme suurimmat erot johtuvat ehkä sittenkin asumisesta kaupungissa ja maalla. Juhlapyhämme, arjen elämänrytmi, jopa elämäntilanne, jossa samanikäisinä olemme, ovat hyvin samankaltaisia. Olemme länsimaisen kulttuurin kasvatteja.

Aina jankutetaan, että Suomea pitäisi markkinoida talvella, järvillä, puhtaalla luonnolla ja toimivalla arjella. Klisee tai ei, nämäkin vieraat hurmaantuivat. Miten sen kaiken osaisi laittaa pakettiin ja myydä?

Kirsi Pehkonen