Ruohonleikkuun inspiroimana

Kesäpihoilta kuuluu brrrm brrrm. Siellä merkataan reviirejä, ruohonleikkureilla.

Huhutaan, että nurmenleikkuusta käydään joissakin perheissä kiivaita työnjakokeskusteluja sukupolvien välillä. Miks aina minä ja taasko pittää?

Mutta on heitäkin, jotka kilvan kiirehtivät ruohonleikkaajaksi ennen muita. Teinit ajorahan vuoksi, aikuiset päivän liikunta-annoksen hoitamiseksi. Tai ihan vain siksi, että voi välttyä joltakin toiselta ikävämmältä hommalta.

On mielenkiintoista seurata, millaisia kunkin perheenjäsenen ajamat reitit ja nurmeen päivän ajaksi piirtyvät kuviot ovat.

Yksi pyrkii aina ajamaan kulmikkaita geometrisiä muotoja ja kääntymään nurkissa suorakulmaisesti. Toinen työntelee pyöreitä ja kaarevia linjoja, nurkkakäännöksiä välttäen. Kolmas haluaa ajaa mahdollisimman pitkää katkeamatonta reittiä, neljäs höylää pieniä plänttejä kerrallaan.

Jokainen näyttää hahmottavan kotipihan omalla tavallaan. Ehkä kuuluisan mustetahratestin rinnalle voisi joku keittiöpsykologi kehitellä ruohonleikkuutestin: mitä reititys ja ajojäljet kertovatkaan leikkaajasta?

Kun ihminen on eristäytynyt muusta maailmasta pärinän ja kuulosuojainten taakse, ruohonleikkuu voi huomaamatta johdattaa syvällisiin pohdintoihin. Yksitoikkoinen liikunta sekä aika ja vapaus ajatella omassa rauhassa, parhaimmillaan ne hauduttavat loistavia ideoita. Tai toisaalta, lupa olla ajattelematta mitään muuta kuin seuraavaa nurmikaistaletta voi olla todellista lepoa rasittuneelle pääkopalle.

Joissakin pihoissa käydään ikuista sotaa voikukkia vastaan. On rautaa, väännintä, myrkkyä ja käännintä. Laiskempi ihmettelee miksi. Kun se hieman kiusallisen keväisen hahtuvavaiheen jälkeen on kuitenkin oikein kestävä ja pysyvä nurmikasvi.

Myös sammalta vastaan taistellaan myrkyin ja välinein. Miksi ihmeessä? Japanissa kuulemma tehdään vuosikymmeniä töitä puutarhan sammaloitumiseksi.

Voiko nurmi olla ajettu väärin? Voi se, mikäli kuulopuheita on uskominen. Liian läheltä kukkapenkkiä, liian kaukaa seinästä, on jätetty ajourien väliin leikkaamattomia suikaleita. Tai yli-innokas leikkaaja on ajellut sängelle muutakin kuin nurmikon. Ja jälleen joudutaan käymään keskustelua, jossa edistetään kasvituntemusta.

Mistä koko nurmenleikkuu on alkunsa saanut? Ehkä välttämättömästä niittämisestä tai laiduntamisesta, oivalluksesta muovata saman tien helppokulkuinen aho ihmispesän ympärille omin voimin.

Nykyihminen merkkaa reviiriään ruohonleikkurilla, valloittaa tilaa villiltä luonnolta. Täällä nurmikasvivalikoiman ja sen korkeuden määrään minä. Ainakin seuraavaan ruohonleikkuuseen asti.

X X X

Kun ystäväperheen emäntä otti ruohonleikkurin esille, hän meinasi tikahtua nauruunsa. Isäntä oli avuliaasti kirjoittanut varaston kanistereihin, mihin tarkoitukseen mikäkin polttoaine oli. Yhdessä luki RUHONLEIKKURI.

Elokuu 2012, Kirsi Pehkonen