Kesäpäivä Ritoniemessä

Kävimme ensi kertaa Vehmersalmella 90-luvun lopulla, kun ajelimme leirintäalueelle Ritoniemeen. Perillä hiekkaranta ja laguuni mykisti muksutkin hetkeksi, ennen kuin lauma juoksi kiljuen kirkkaaseen veteen.

Telttapaikka l öytyi männik östä helposti ‒ muita telttoja ei ollut, vain pari asuntovaunua. Keittokatos oli lintallaan, vähän hometta nurkissa ja respasta noudettu keittolevy kuumensi kaurapuuron tunnissa. Huoltorakennukset olivat kiinni, muuan karavaanari väitti jonkun astuneen jalkansa vessan lattian läpi.

Mutta eipä haitannut, oltiin totuttu seikkailuhenkisiin reissuihin. Ja miten upea maisema!

Kotimatkalla heräsi ajatus, josko Vehmersalmesta olisi kotikunnaksi. Kuukauden kuluttua allekirjoitettiin talokaupat.

Ritoniemen hiekat ja laguuni kuuluivat joka kesään. Eväspäiviä rannalla, jätski- ja uimareissuja py öräillen tai perämoottorilla jyrryyttäen, kiikuttiin kiikut ja laskettiin liukumäet. Ihmeteltiin muiden auringonpalvojien kanssa aavekaupunkimaista tenhoa ja pystyyn lahoavia 70-luvun m ökkejä. Baaripojat vaihtuivat, mutta samaa jätskiä ja limpparia myytiin, pitkämatkalaisille näytti maistuvan pizza ja olut.

Vehmersalmi liittyi Kuopioon 2005. Virisi pieni toivo, josko kaupunki innostuisi puhaltamaan Ritoniemeen henkeä. Vaan kaikki näytti pysyvän ennallaan.

Kunnes alkukesästä 2007 jysähti: BlueWhite Resorts oli ostanut Ritoniemen kaupungilta pilkkahinnalla.

Kaupat tulivat rivivehmeriläisille täytenä yllätyksenä. Osa iloitsi, kun vihdoin "alueen pitkäaikaiseen ja laajamittaiseen kehittämiseen liittyvän masterplanin suunnittelu alkaa välitt ömästi Kuopion kaupungin kanssa" ja luvassa on "ympärivuotinen matkailun vetonaula Kuopion alueelle". Kylpylähotelli, golfkenttä, loma-asuntoja, t öitä ja tuloja.

Toisaalla jupistiin, miksei ollut julkista myyntiä, miten kauppa noin äkkiä ja salaa kävi. Että jos olisi tiedetty, niin olisi löytynyt ostajia. Että firman elkeet kuulostivat liian hyviltä ollakseen totta. Kuiskuteltiin, että tosiasiassa Ritoniemi oli tarkoitus pilkkoa osiksi, myydä isorikkaille ja laittaa aita ympärille.

Joka tapauksessa Kuopion kaupunki myi pikavauhtia tavallisen omakotitalon hinnalla Savon Rivieran, joka ennen oli Vehmersalmen kuntalaisten yhteistä omaisuutta.

Nyt Ritoniemen paloittelu ja tonttimyynti etenee vauhdilla. Yritys voi toimia niin nopein kääntein, ettei kaupungin päät öksenteko pysy perässä. Sen varaan epäilemättä lasketaankin.

Suurempiin naapureihinsa liittyvien kuntien on syytä tarkkaan suunnitella, miten arvokkaiden maiden, maisemien ja luontokohteiden kanssa jatkossa menetellään. Pienen kunnan yhteinen helmi voi suuressa olla vain realisoitavaa omaisuutta.

Ammattitaitoinen yrittäjä saisi Ritoniemenkin toimivaan kuosiin, mutta omistamista se ei edellytä. Monissa kaupungeissa vakaa pitkäaikainen vuokrasopimus on todettu toimivammaksi.

Kuopion kaupungilla on vielä mahdollisuus huolehtia, että sinisilmäisyyden puuskassa - vaikkakin hyvää tarkoittaen - tehty erehdys saadaan korjattua ja Ritoniemen ainutlaatuinen alue takaisin kuntalaisten omistukseen. Vaikka kalliiksi se voi tulla, sitä ei myyjä edes yrittäne peitellä.

Toukokuu 2011

Kirsi Pehkonen