Kahvipöydän ääressä muuan äiti kertoi kummastelleensa lastensa keskustelua aiheesta Monestiko olet kuollut? Keskusteluun ei näyttänyt liittyvän suurta draamaa, vaan se käytiin sohvalla puhelimien ääressä. Syy sananvaihtoon selvisi: taistelupeleissä oma pelihahmo voi kuolla aika usein. Kun käytettävissä on monta elämää, yksi kuolema sinne tänne ei vielä pahasti haittaa.

Tästä kahvikeskustelu kiertyi pohtimaan, kuinka monta kertaa kukin olisi tosielämässä jo kuollut, ellei nykyaikaista lääketiedettä olisi olemassa.

Toteutumattomiksi jääneitä kuolinsyitä löytyi heti pitkä lista. Jos rajun kolarin jälkeen ei olisi nopeasti saanut tehokasta hoitoa, olisi ollut mennyttä. Yhden oli keuhkokuume vienyt jo nuorena teho-osastolle, onneksi. Eräältä syöpä oli vienyt rinnat, muttei elämää. Yhden sydän oli meinannut lopettaa hommat, toinen kertoi puolisonsa aivoja tukkineen veritulpan onnistuneesta liuotushoidosta. Yksi kertoi kuolleensa jo ensimmäiseen synnytykseen, ellei sektiota ja muita voimakkaita toimia olisi tehty, samoin olisi menehtynyt myös vauva. Joukon nuorin totesi, ettei hän olisi itse asiassa edes syntynyt, ellei lääketieteellistä apua olisi ollut aikoinaan tarjolla. Ja niin edelleen.

Loppujen lopuksi ei ole kuin muutama sukupolvi siitä, kun henki olisi helposti erkaantunut ruumista monen nykyihmiselle melko harmittoman vaivan vuoksi. Tavallinen vilustuminen tai rokkotauti olisi voinut koitua kohtaloksi. Lapsikuolleisuus oli arkea, jokainen yli kaksivuotiaaksi selvinnyt perheelle voitto. Vielä sata vuotta sitten flunssan lisäksi kuolemaksi saattoi kehkeytyä vatsatauti, virtsateiden, umpilisäkkeen tai minkä tahansa muun kehonosan tulehdus. Vaikka henkiin olisi jäänyt, saattoi joutua elämään tuskallisten kipujen kanssa.

Monet aiemmin kuolemaan tai vakavaan vaurioon johtaneet sairaudet on voitettu rokotuksilla ja terveyden- ja sairaanhoidolla. Asiallista hoitoa ja toimivia lääkkeitä tulee helposti pidetyksi itsestään selvinä. Tarkemmin ajatellen olemme kuitenkin varsin onnekkaita, että voimme kuvitella niin.

Kun pysähtyy miettimään kaikkia niitä hetkiä, jolloin viikate olisi liipannut läheltä, jos olisi ollut vain oman onnensa varassa, huomaa elävänsä moninkertaisesti jatkoajalla. Lukuisten ihmisten sinnikkään tutkimustyön ja yhteisesti kaikille järjestetyn terveydenhoidon ansiosta olen hengissä, vaikka tilaisuuksia käydä toisin olisi ollut. Koko ihmiskunnan historiaa ajatellen se on etuoikeutettua.

Täältä kuollaan vain kerran, mutta sitä ennen olen jäänyt eloon jo monta kertaa. Niin kulunut kuin sanonta onkin, se on mittaamattoman arvokas lahja, joka päivä.

(Koti ja maaseutu lokakuu 2020)