RSS Feed

Peukku pystyyn!

0

elokuu 2, 2011 by kirsipeh

Opiskeluaikoina matka viikonlopuksi kotiin taittui usein peukalokyydillä. Tärkeimmät kamppeet kassiin ja nelostien onnikkapysäkille liftaamaan. Joskus pääsi heti kerralla perille asti, yleensä lyhyemmissä pätkissä. Kyytiä tarjosi maanteiden koko kuljettajakirjo rekkakuskeista matkasaarnaajiin. Aikaa kului vähemmän kuin linja-autossa, rahaa ei yhtään. Ja hauskaakin oli.

Liftarin bongaaminen on nykyään harvinaista. Nuoriso on tehokkaasti peloteltu uhkakuvilla, mutta liftaaminen on muutenkin vaikeampaa.

Tiestö on muuttunut niin, että suurin osa pitkän matkan liikenteestä kulkee ohitusteitä. Siellä pysähtyminen on miltei mahdotonta, matka keskustaan pitkä eikä paikallisbussireittejä tai kävelyteitä kulje.

Myös asennoituminen on kääntynyt kielteisemmäksi. ”Kyytikerjäläisiä” verrataan kutakuinkin katukerjäläisiin: menisi bussilla tai hankkisi oman auton niin kuin muutkin kunnon kansalaiset!

Mutta silti liftaamisella olisi edelleen puolensa. Se on sekä ympäristöystävällistä että taloudellista, kun polttoainetta ja kuljetustilaa käytetään tehokkaammin. Peukkulaisen kyyditseminen ilahduttaa sekä kuljettajaa että kyyditettävää, siis kerryttää sosiaalista pääomaa.

Jotta liftaus taas kukoistaisi, osapuolten on hyvä ymmärtää muutamia kirjoittamattomia periaatteita. Liftarin ei koskaan tarvitse maksaa matkastaan, ei edes bensarahoja tai munkkikahveja. Kimppakyyti on hyvä juttu, mutta eri asia.

Peukaloijan on oltava valmis keskustelemaan ja pitämään seuraa, juuri siksi moni kyydin tarjoaa.

Peukkua nostetaan vain paikoissa, joissa autoilijan on sallittua ja turvallista pysähtyä, kuten bussipysäkeillä. Ohitus- ja moottoriteiden aikana reitti vaatii suunnittelua. Jos samassa paikassa on useita liftareita, ensiksi tullut liftaa etummaisena.

Mitä siistimpi ulkoasu ja vähemmän matkatavaroita, sen varmempi kyyti. Kaverin kanssa liftaaminen tuntuu turvallisemmalta, mutta kyydin saa nopeimmin yksin.

Tarjotusta kyydistä voi aina kieltäytyä, olipa syy mikä tahansa. Ennen autoon istahtamista on hyvä kysyä, minne on matka, sillä jatkokyydin kannalta huonoon paikkaan ei kannata lähteä. Ja eri suunta on kohtelias tekosyy kieltäytyä kyydistä, jos se tuntuu epäilyttävältä.

Ei ole haitaksi miettiä etukäteen, mitä tehdä, jos kuski alkaa esimerkiksi ehdotella outoja. Muuan tuttu otti periaatteekseen lähteä vain naiskuljettajien kyytiin, se tuntui turvallisemmalta. Myös kännykkä tuo nykyliftarille turvaa.

Jospa liftaamisesta tulisi taas hyväksytty ihmis- ja luontoystävällinen tapa liikkua. Suurin este lienee sittenkin epäilys turvallisuudesta.

Sekä riskien liioittelu että vähättely on turhaa. Autot ovat tänään turvallisempia ja tuskinpa kuskitkaan pahentuneet. Liftareihin kohdistunut väkivalta, ryöstöt tai seksuaalirikokset ovat äärimmäisen harvinaisia. Humala altistaa aina ikävyyksiin, selväpäinen liftari pärjää hyvin perusperiaatteita noudattamalla.

Kun valtiovalta on ajamassa alas haja-asutusalueiden joukkoliikennettä, pian mökin mummonkin ainoa mahdollisuus päästä maalikylille on kimppakyyti tai liftaaminen. Siispä kaikenikäiset, peukalokyyti kunniaan ja ekotekoja tekemään!

Elokuu 2011


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: