RSS Feed

Sanat tyhjenivät kirjaan

2

maaliskuu 4, 2019 by kirsipeh

Voivatko sanat loppua? Voiko kirjoittajan sanasto tyhjentyä?

Siltä ainakin hetkellisesti tuntuu, kun romaanikäsikirjoitus on lopullisesti, muuttamattomasti ja viimeiseen pilkkuun ja kirjoitusvirheen korjaamiseen saakka hiottu. Kun painoversioon on puserrettu kaikki, mitä aivokapasiteetista on ammennettavissa ja teksti on konkreettisesti matkalla paperille kansien väliin.

Sanojen puuttuessa voi rauhassa viettää aikansa toisin. Kuva Petri Jauhiainen.

Käsikirjoitus on monta kertaa ”valmis” ennen kuin se on lopullisesti oikeasti valmis ja matkalla painoon. Väliaikaisten valmiina olemisten aikaan en koskaan koe sellaista sanojen katoamisen tunnetta kuin mitä vihoviimeisen valmiuden saavuttamisen jälkeen tulee.

Yksinkertainen ja tuttu käsite ei tule arkikeskustelussa millään mieleen. Lähipiirin etunimet ovat suurin piirtein muistissa (vaikka saattavat vaatia pientä pohtimista nopeissa tilanteissa), mutta hieman etäämpien henkilöiden suhteen on jo hankaluuksia. Toissapäivänä en muistanut sen yhden vihanneksen nimeä (jota en muista vieläkään), viime viikolla yritin suositella tuttavalle (jonka sukunimeä en muista) kirjasarjaa, jonka kirjoittaja ja nimi eivät vain löytyneet muistilokeroista (kansikuva on kuitenkin suurin piirtein mielessä). Ja niin edelleen.

Viikko pari on nyt mennyt sanojen ja arkimuistin paluuta odotellessa. Tämäkin teksti syntyy osittain juuri siksi, että kirjoittamalla sanasto alkaisi elpyä taas käyttökuntoon. Jotta naputtelu hiukan jouduttaisi tai keventäisi prosessia.

Kyllä se tästä taas helpottaa, sanat ja kieli palautuvat pään käyttöjärjestelmään, kokemuksesta sen tiedän. Ehkä mieli tekee nämä tepposet vain suojellakseen. On pakko pitää taukoa kirjoittamisesta. Levätä, kun ilman sanoja ja vapaata muistikapasiteettia ei voi hurauttaa uutta suurta kirjoitustyötä heti tulille.


2 comments »

  1. Viherjuuria sanoo:

    Minulla oli ennen hiihtolomaa kaksi deadlinea. En tiedä, katosivatko sanat, mutta lomalla en kirjoittanut riviäkään, edes päiväkirjaan.
    Ja kuulostaa muuten tutulta tuo nimien ja sanojen katoaminen! Väsynenä saatan unohtaa tai sekoittaa läheistenkin ystävienkin nimet =D
    Iloista toipumisaikaa, nyt on aika levätä hetki.

  2. kirsipeh sanoo:

    Juu on se oikeastaan ihan viisasta pitää totaalista kirjoitustaukoa välillä, ajattelutauollekin on tilausta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: