RSS Feed

Se käynnistyi taas

0

helmikuu 15, 2015 by kirsipeh

Hiihtoa, hiihtoa, vuorohiihtoa, tasatyöntöä, luisteluhiihtoa. Sillä tavoin se usein pörähtää käyntiin, tarinamoottori.

Ulkoilmassa ajatuksia puskee päähän.

Ulkoilmassa ajatuksia puskee päähän.

Kun on ollut päivät virkatöissä vuoden kiirellisimpänä aikana, niin aivoille on kerta kaikkiaan täytynyt antaa lupa olla kirjoittamatta, levätä juonenpunonnoista. Pää ei vain jaksa työpäivän jälkeen tuottaa tavaraa pakottomasti. Mutta nyt kun ne ihan tärkeimmät jutut alkavat olla poissa työpöydältä (siltä konkreettiselta esineeltä töissä), virtaus alkaa taas lähteä liikkeelle.

Kypsyttelyä, odottelua, näennäistä tyhjäkäyntiä. Kunnes on valmius tarttua niihin asioihin, joihin tarttua pitää. Sellaista se kirjoittaminen on, ainakin kirjasarjan kirjoittaminen.

Hillan ja Nooran tarinan viimeinen on parhaillaan ensimmäisellä luennalla kustannustoimittajalla. Joulukuulle saakka sen hahmottelu oli melko lailla yleistä lätinää, vähän vetelää jopa. Kunnes eräänä kiireisenä päivänä muuan ihminen aivan yllättäin ja pyytämättä puhui jääkiekosta asioita, jotka aiheuttivat heti naksahduksen: tämä mukaan, tätä se kaipasi. Muutama päivä sen jälkeen toinen ihminen kommentoi sarjan aiempia kirjoja tavalla, joka aiheutti uusia naksahduksia. No niinpä, se ilmiselvä juttu oli koko homman pointti.

Yksi täydellä teholla työstämisen ja kirjoittamisen este on edellisen urakan keskeneräisyys. Keskeneräinen työ valtaa tilaa pään kovalevyltä, eikä anna sen siirtyä uuteen mietintäkohteeseen, ennen kuin entinen on saatettu riittävällä tasolla loppuun.

Kirjoittamisen opinnoissa yksi hankala virstanpylväs on nyt ohitettu. Mitä tapahtui heti sen jälkeen? Päähän alkoi tunkea henkilö ja tarina, jota olin ajatellut kirjoittaa joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta hän ei näköjään malta odottaa. Vaikka yritän olla tarinaa ajattelematta, uusia käänteitä ja henkilöitäkin tunkee mukaan jatkuvasti. Ei auta, pakko kirjoittaa ainakin pääpiirteissään muistiin.

Mutta kokonaan ei keskeneräisistä irti pääse. Hilla ja Noora palaavat pian kustannustoimittajalta kommenttien kera. Ensi syksynä ilmestyvään dekkariin on nyt päätetty lopullinen nimi, muotoiltu passeli takakansiteksti ja saatu kustantajalta alustava kansikuva.

Tässä vaiheessa tutisuttaa: mitähän niistä lopulta tulee?


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: