RSS Feed

Se on tehty ja taittoon menossa

5

helmikuu 5, 2019 by kirsipeh

Huhtikuussa 2019 kansissa.

Vihoviimeinen viilaus tehty. Vain kolme pientä parin sanan lisäystä koko romaanikäsikirjoitusta selventämään, nyt se on valmis. Enää kirjoitusvirheet korjataan, jos niitä on. (Ja ainahan niitä jokunen on…)

Juuret Jylhäsalmella on taittoa, oikolukua, painoa jne. vaille valmis.

Tässä kohden kirjoitustyötä kirjoittaja on merkillisessä taitekohdassa. Vain päivä pari sitten pää oli vielä täynnä Jylhäsalmen ihmisiä, heidän ajatuksiaan, Jylhäsalmen maisemia, lintuja ja tuulenhuminoita, tarinan ohuempien ja paksumpien punaisten lankojen kudetta. Mieli työsti niitä kirjaimellisesti öin päivin, niin kuin vain ison tekstikokonaisuuden loppusuoralla voi ja täytyy. Jokainen yksityiskohta oli saatava tarinassa kohdalleen, henkilöistä esille kaikki se, minkä tarina ja kirjoittajan uteliaisuus vaati. Enää ei ollut tarvetta keksiä uutta, vaan vain viilata, hioa, muotoilla ja miettiä, miettiä, miettiä.

Sitten käsikirjoitus lähtee matkaan, mahtipontisella tiedostonimellä Lopullinen ja Valmis.

Vain pari päivää lähettämisestä saa kummastuneena huomata, kuinka teksti on alkanut irrota kirjoittajasta. Se on etääntynyt niin, ettei sitä enää kaikilta osin tunnista omakseen. Kirjaimet, tavut, sanat, lauseet, kappaleet ja luvut ovat alkaneet hajota osiksi, leijua pois pään sisältä, kadota talven tuuliin. On vaikeuksia muistaa, mitä siinä oikeastaan tapahtui, kuka sanoi mitä ja minne sitten mentiin.

Kun silmäilee tiedostoa, sitä mahtipontisesti nimettyä, niin päähenkilöiden dialogi alkaa naurattaa – kylläpä ne sanailevat nokkelasti! Henkilöhahmojen kohtaaminen kesäyössä nostattaa kosteutta silmiin – voi miten koskettavaa. Ja ajatella, että tuossa suhteessa kävi noin – onpa yllättävä juttu! Paitsi että ei pitäisi olla, kun kaikki edellä mainittu lienee kirjoittajan aivoista lähtöisin.

Loppuunsaattaminen on pitkä prosessi, luopuminen ja unohtaminen merkillisen lyhyt.

Joten jälleen on aika perinteiselle tunnesählingille. Helpotusta, kauhua, innostusta, pelkoa. Se on kestettävä, taas kerran. Sillä mitään ei ole enää tehtävissä.

Tarina on lähtenyt maailmalle ja alkaa elää omaa elämäänsä.


5 comments »

  1. Anu sanoo:

    Tämän kirjan ilmestymistä odotan suurella innolla 🙂

  2. kirsipeh sanoo:

    Heh, itse asiassa niin minäkin 🙂
    Samoin lukijoiden kommentteja, sillä vaikka Jylhäsalmi ja sen ihmiset ovat entisellään, kirjassa on jotain uutta edellisiin osiin verrattuna. Ilman juonipaljastusta: muuan yllättävä henkilö nousee päähenkilöksi…..

  3. Anu Vekola sanoo:

    Onkohan seuraavasta dekkarista jo jotain ajatusta…

  4. kirsipeh sanoo:

    On ajatusta… mutta ei vielä juuri sen enempää.
    Aikaa se vaatisi rutosti ja muiden kirjoitustöiden jonon purkua. Vaikka voi käydä niinkin, että kun tarpeeksi alkaa poltella, se hyppää jonossa ensimmäiseksi. 🙂

  5. kirsipeh sanoo:

    Ja tosiaan: Juuret Jylhäsalmella taittovedos tuli postissa ja viimeinen tarkistuskierros menossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: