RSS Feed

Vanhankissanpäivät

0

19 helmikuun, 2019 by kirsipeh

Talon kissarouva on tehnyt odotettua pidemmän työuran. Päätyönään se huolehti antaumuksella maaseutukodin myyrien, hiirten ja vesimyyrien hävittämisestä, muitakin puuhia riitti.

Hyrri auttaa kauppareissulla.

Lasten vielä kotona asuessa se asettui nukkumaan vuoroin jokaisen luo, jakoi hellyyttä ja läheisyyttä anteliaasti. Kehräsi vatsakipuisen kyljessä lohtua tuomassa, oli seurana yksinäisyyden ja surun hetkinä. Leikki sisällä ja ulkona, asteli mukana postinhakureissulle ja takaisin. Vahti jauhelihanpaistajan työskentelyä, ettei vain yksikään murunen tippuisi erehdyksessä suotta lattiaa sottaamaan.

Mutta iän karttuessa kissavanhuksen aistit ja ketteryys ovat alkaneet heiketä. Kesällä 17 vuotta täyttävän kotikatin näkö ei ole enää huipputerävä ja kuulokin käy yhä valikoivammaksi. Liikkuminen on edelleen kissamaisen sulavaa, mutta hidastuu, loikat lyhenevät.

Kun nuoren kissan touhukkuus on jäänyt taakse, se kaipaa seuraa enemmän kuin ennen. Tulee lähettyville, kuuntelee, nauttii yhdessäolosta, piipahtaa välillä syliin tai kylkeä lämmittämään. Istuu mielellään mukana ongella, vaikkei suoraan järvestä ongittu tuore kala enää juuri maistu. Mutta tunnelma ja mukana olo, siitä se nauttii.

Vanhan kissan ruuansulatus on tullut herkemmäksi, joten aterioita tarjotaan useammin ja vähän kerrallaan. Joskus yölläkin, jos tarvis on. Jos vatsa joskus hiukan kiukuttelee, sitä parhaiten lievittää emännän kylkeen painautuminen, lämpö ja läheisyys.

Vanhan kissan luut tykkäävät lämpimästä vielä enemmän kuin nuorena, ja päiväunille se saa kellahtaa milloin ja mihin vain haluaa, usein uuninkylkeen tai lattialämmön päälle. Kun perhe on reissussa, tuttu sijaishoitaja tuo turvaa, silti omien kissanpalvelijoiden paluu on kissavanhukselle pitkien kehräyssessioiden aihe.

Kissa saa tulla vanhaksi, ja olla silti rakastettu perheenjäsen. On sen vuoro saada hoivaa ja huolenpitoa. Se tarkoittaa hyvin yksinkertaisia asioita.

Läheisyyttä, lämpöä, tuttua maistuvaa ruokaa. Mieluisia arkisia puuhia, hieman leikkiä ja paljon rupattelua, päivittäistä mielenvirikettä. Lämmin peti ja omaa rauhaa, tarvittaessa läheisten seuraa. Tuttu ja turvallinen ympäristö, jossa osaa elää arkea silloinkin, kun aistit alkavat pettää.

Antoisa ja onnellinen vanhuus ei sen kummempia temppuja kaipaa. Kunpa vain lempeät vanhankissanpäivät koituisivat meistä jokaiselle.

(Savon Sanomat 19.2.2019)


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: