RSS Feed

Viipale, raapaleen pienempi sisarus

0

huhtikuu 17, 2018 by kirsipeh

Monet kirjoittajat ja lukijat ovat jo löytäneet sadan sanan raapaleet. Myös koulumaailmassa ne ovat osoittautuneet hauskaksi ja motivoivaksi tavaksi kirjoittaa.

Laiskanpuoleinenkin kirjoittaja tikertää sata sanaa suht kohtuullisella vaivalla, innokas taas saa haastetta lyhyestä muodosta. On osattava tiivistää, karsia, keskittyä olennaiseen ja silti rakennettava draaman kaarta.

Tekstinkäsittelyohjelman ominaisuuksia on kiva hioa raapaletta naputtelemalla, kun samalla voi seurata sanamäärää, tehdä poistoja ja lisäyksiä tarpeen mukaan. Tekstiä opitaan ihan konkreettisesti muokkaamaan annettujen ehtojen mukaiseksi.

Näillä sivuilla on luettavissa raapale nimeltä Moottorisaha, mukana lyhyt syntytarina.

Toisinaan koulussa on käyttöä vielä lyhyemmälle tekstimuodolle. Siitä syntyi idea raapaleen pienemmästä sisaruksesta, viipaleesta. Viipaleen mitta on 50 sanaa plus otsikko, ja se kertoo tarinan, tapahtuman tai kohtauksen lyhyesti ja ytimekkäästi. Viipale voi yhdistää yllättäviä asioita keskenään tai kiepauttaa tarinan lopulta nurinniskoin.

Ei muuten ole niin helppoa kuin kuulostaa. Vain viidenkymmenen sanan kanssa on oltava tosi tarkkana.

Hämähäkin morsian

Heikki Hämähäkki löysi sammalikosta rusinan. Se kierteli ruttuista rusinaa, ihmetteli ja ihastui. Olisipa kaunis morsian ja hyväntuoksuinen!
Heikki kuiskutteli rusinalle, rapsutti varovasti kyljestä. Rusina mökötti eikä vastannut Heikille mitään.
Alkoi sataa. Heikki kastui, rusina kastui ja turposi. Kunnes se lopulta poksahti halki.
– Ei sitten! Heikki puuskahti ja söi rusinan.
(Kirsi Pehkonen)

Valkoinen hämähäkki hääasussa?

Hämähäkin morsian -viipale sai kipinän kahdesta sanasäkistä: toiseen koottiin yhdessä eläimiä, toiseen asioita, joista ihmiset voivat tykätä. Säkkien annista viipaleen sanoiksi valikoituivat hämähäkki ja rusina.

Viipaleissa on oikeastaan jotain runollista. Seuraava syntyi sanoista villisika ja baletti:

Villi balettisankari

Vilpertti Villisika loikkasi komeaan kaareen takasorkillaan ja seisahtui kannonnokkaan upeaan etusorkannostoon. Kuinka se rakastikaan balettia.
Sen villisikavanhemmat eivät. Heidän mielestään Vilpertin olisi pitänyt olla villi ja sikamainen villisika, tonkia maata, röhkiä ja rymistellä.
Vilpertti ei välittänyt vanhempiensa höpinöistä.  Se tanssi uljaana ja metsän pikkueläimet taputtivat tassujaan.
Vilpertti oli villisikametsän balettitähti. (Kirsi Pehkonen)

Viipaloimaan siis! Ideaa saa mieluusti lainata, olokaapa hyvät.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: