Mistä kaivaisi aikaa jouluvalmisteluihin, kun tahti vain kiihtyy kotona ja töissä? Mihin kaikki vuorokauden tunnit katoavat?

Kynä käteen ja ajankulutusta laskemaan, sillähän se selviää. Laskentaperiaatteeksi pitää tietysti ottaa terveelliset elämäntavat ja yleiset käsitykset hyvästä arjesta.

Helpoimmat ensin: nukkumiseen vähintään 8 tuntia, työkin sen samat 8 tuntia päivästä ottaa. Työmatkoihin tunti suuntaansa, siis yhteensä kaksi.

Ruuanlaitto ja miellyttävä ruokahetki perheen kanssa vie vähintään kolme varttia, huolella toteutettuna kevyesti pari tuntia. Lasten elämään osallistuminen on ollut kovasti tapetilla, yhdessä puuhailuun ja jutteluun on syytä varata tunti pari.

Omaa terveyttä ja vähän kauneuttakin pitää huoltaa, siispä liikuntaa tunnin verran. Tietysti huolellinen venyttely päälle, puolisen tuntia. Suihkussa käynti kävisi muutamassa minuutissa, mutta ehkä pitäisi jo opetella sisällyttämään siihen hoitoaineet, kuorinnat ja tarvittavat rasvaukset. Vähintään puoli tuntia. Pihasaunassa kuluu tosin helposti useampi tunti.

Päivän lehtien lukemiseen menee puolituntinen, kaupassa käyntiin samoin. Illalla iltasadun luku, iltajutustelut ja peittelyt nappaavat taas puolituntisen. Omaa ajattelua on hyvä huoltaa lukemalla hyvää kirjaa saman verran. Ja niin edelleen.

Pahalta näyttää, tunteja kertyy yhteen vuorokauteen aivan liikaa. Onneksi osan hommista voi organisoida päällekkäisiksi, usein on pakko. Suosikki-tv-sarjan, 1 tunti, voi sommitella samanaikaiseksi venyttelyn, mutta ei lasten kanssa puuhailun kanssa. Yhtäaikainen iltapala ja ystävän kanssa puhelimessa pärpättäminen onnistuu, pyykinlajittelu ja läksyissä auttaminen just ja just.

Pikaisella arviolla arkipäivään tarvitsisi ainakin 32 tuntia, vajetta reaalivuorokauteen kertyy 8 tuntia. Eivätkä siihen vielä sisälly aamutoimet, harrastukset, puutarhanhoito, puolison lempi, ystävät ja sukulaiset, päiväunet, lemmikin hoito ja käsityöt. Puuttumaan jää myös monia kannatettavia asioita: vapaaehtoistyö, kulttuuririennot, matkustaminen, perhevalokuvien liimaaminen kansioon, opiskelu, siivoaminen, nuotioon tuijottelu..

Ylipäätään ajankäytölle asetetaan nykyään mahdottomia odotuksia ja vaateita: pitäisi harrastaa, osallistua, hoitaa itseään ja muita, sisustaa ja mitä kaikkea. Aivan kuin ihmisellä ei arkiaskareissaan olisi tarpeeksi tuntien täytettä. Yhtälö on mahdoton, ajanpuute ikuista, syyllisyys omasta riittämättömyydestä niskassa.

Ehkä pitäisi rohkeasti ottaa uusi asenne. Hylätä yleiset käsitykset ja keskittyä asioihin, joita itse pitää tärkeinä.

Yksinkertaisen ajankulutuslaskelman ylimääräisimmältä aikasyöpöltä vaikuttaisi työ. Aikakin täsmää, 8 tuntia. Siinäpä kätevä ratkaisu – pitää vain keksiä konsti, jolla työn voi jättää ja keskittyä kaikkeen elämässä olennaiseen?

Onneksi perheiden joulunlaittoa vauhdittaa sama taika kuin joulupukkia, kun hän vierailee lähes yhtä aikaa ympäri maailmaa. Vaikka vuorokauden tunnit eivät laskennallisesti mitenkään riitä, aattoiltana kaikki on kuitenkin taas taianomaisesti valmista.

Marraskuu 2009