..ja heti karvat nousevat pystyyn ‒ taasko joudutaan luopumaan jostain? Vieläkö pitää ruuvia kiristää? Säästöjä säästöjen perään?

Ei säästämisellä aina ole ollut niin ikävä kaiku. Ennen se oli hyve. Ja on tavallaan nytkin, jos vain sanan merkityksestä päästään yhteisymmärrykseen.

Alkaa epäilyttää, josko sana ”säästäminen” on peräti savolaista alkuperää, kun sillä voi olla joko myönteinen tai kielteinen lataus, aivan tilanteesta riippuen?

Säästäminen voi olla simppelisti sitä, että laitetaan osa tuloista säästöön lomamatkaa, auton ostoa tai ihan vain pahan päivän varalle. Arvio suurista säästöistä nostaa hymyn huulille jo etukäteen.

Tai toisaalta: pakon edessä voidaan joutua säästämään, siis vähentämään kulutusta rahan puutteessa, tehostamaan toimintaa, vähentämään menoja. Suuret säästöt vetävät ilmeet vakaviksi.

Ja kuitenkin: kun säästetään vaikkapa vettä tai sähköä, sitä ei suinkaan jemmata jonnekin varastoon, vaan käytetään vähemmän kuin aiemmin. Samalla saattaa säästyä rahaakin sinne säästötilille laitettavaksi. Toisinaan säästetään jalkoja, mennään vaihteeksi taksilla. Vaikka rahaa siinä ei säästy.

Joku säästää puolisonsa tunteita, joten ei aina kerro tietyistä asioista koko totuutta. Pohtia sopii, säästyvätkö tunteet myöhempää käyttöä varten, oikein kunnon räjähdykseen? Vai onko tarkoitus pyrkiä vähentämään tunteita?

Mainoksissa tuputetaan hupaisaa näkövinkkeliä säästämiseen: mitä enemmän ostat, sitä enemmän säästät. Tavallaan totta, mutta toinen puoli asiasta unohtuu: mitä enemmän ostat, sitä enemmän myös maksat. Kun ostat alesta jakkaran kympillä, säästät neljä euroa, mutta ostamalla jakkaroita kolmella kympillä säästät jo kaksitoista euroa. Vaan kummalla tavalla kukkaro oikeasti oheneekaan enemmän?

Säästöohjelma on pyykinpesukoneessa hyvä juttu, kuntataloudessa varsinainen riesa. Nykyään jo pelkkä sana saa kylmät väreet kulkemaan kuntalaisten selkäpiissä. Mitä palveluja seuraavaksi supistetaan tai lopetetaan, keneltä nyt otetaan pois ja mitä?

Tosiasiassa sanaa ”säästää” on käytetty suomen kirjakielessä jo Agricolan ajoista, joten mistään uudesta ilmauksesta ei ole kysymys. Sen arvellaan olevan johdos alkuaan säiettä merkitsevästä sanasta ”sää” ja säästämisen alkuperäinen merkitys on saattanut olla ”panna paikalleen” tai ”panna talteen”. Mistä on sittemmin eriytynyt monenlaisia merkityksiä, niin kuin kielen kehitykseen kuuluu.

Aika muuttaa sanojen merkityksiä ja samalla niitä mielikuvia ja tunnelatauksia, joita sanoihin liittyy. Joskus ihan tuttu arkinen sana voi saada uuden, epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttavan uuden sisällön.

Vai miksi kunnan- ja kaupungintalojen ruokaloissa ei enää tarjoilla lounaalla juustoa?

Koska kaikki kuntatyöntekijät suorastaan kavahtavat juustohöylää.

Kesäkuu 2009