(Julkaistu Savon Sanomissa perjantaina 13. kesäkuuta, päivä ennen Kuopio-Jukolaa.)

Enää yksi yö. Kuopio-Jukola on valmis vastaanottamaan kilpailijat, huoltojoukot ja katsojat Venlojen viestiin ja Jukolan viestiin.

Jukolan yössä. Kuva Petri Jauhiainen.

Vehmersalmen Rytökylän peltoaukealle on kasvanut viikonloppukaupunki, jonne saapuu kymmeniätuhansia vieraita, joista tuhansia myös majoittuu sinne.

Niin juu hotelleja ei Rytökylään ole ilmaantunut, mutta 350 vuokrattavaa armeijan puolijoukkuetelttaa kyllä, loppuunmyytyjä ajat sitten. Kisavieraiden omien telttojen paikkoja on huolellisesti mitattu, merkitty ja osoitenimetty maastoon tuhatkunta. Jukolavieraat eivät ole luxuksen vaan lumoavan elämyksen perässä.

Nöyräksi vetää kun näkee, miten paljon niin monet ihmiset uhraavat aikaa, vaivaa ja taitoa tapahtuman järjestämiseksi. Ydinjoukolla on takanaan seitsämän vuoden uurastus, osa talkooporukasta liittyy mukaan vasta kisaviikonloppuna. Jokaisen panoksella on merkitys.

Kun seurasi kisakeskuksen rakenteiden pohjien kokoamista tai jättimäisten telttojen pystyttämistä, oli jotenkin helpompi ymmärtää muinaisten egyptiläisten pyramidien rakentamista. Vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä, suorastaan järjettömältä. Mutta niin vain tapahtuu, kun homma on pitkään, hartaasti ja perusteellisesti suunniteltu, oppia on saatu ja otettu aiemmista vastaavista kokemuksista ja tuhannet kädet tekevät työtä yhteisen rakentamisen eteen.

Kuopio-Jukolaa tosin ei rakenneta orjuudessa, vaan vapaaehtoisesti. Se näkyy tekijöiden ilmeissä. Keskittyneitä mutta hyväntuulisia, määrätietoisia mutta ystävällisiä.

Puheet talkootyön kuolemasta näyttävät liioitelluilta. Myös moni ensikertalainen talkoolainen saa kokea, millaista on tehdä asioita toisten hyväksi vain siksi, että pystyy, ei siksi, että siitä olisi suoranaista henkilökohtaista hyötyä. Se tuntuu hyvältä.

Hassua kyllä, työ josta ei makseta, tuntuu erityisen arvokkaalta. Kokemus siitä, että on pieni hyödyllinen osa suuresta koneistosta, tekee hyvää. Usko kanssaihmisiin, ihmisten kykyyn ja haluun toimia yhteiseksi hyväksi vahvistuu. Ei tämä mualima niin paha paikka olekaan.

Vehmersalmi on ottanut Kuopio-Jukolan avosylin vastaan, vaikkei aikoinaan ehkä heti tajuttu, miten isosta jutusta on kyse. Hetken aikaa kylä saa paikan parrasvaloissa.

Jukola-vieraat tuovat toki jonkin verran euroja, mutta pidemmällä tähtäimellä on merkittävää, että Vehmersalmi on kisavieraiden mielissä piirtynyt Suomen kartalle, sananmukaisesti.

Jukola-yötä on vaikeaa selittää sanoin, se täytyy kokea. Pitkä odotus on vihdoin ohi, huomenna se on: Kuopio-Jukola Vehmersalmen Rytökylässä.