Vuodenvaihteessa pyörähtävät käyntiin monet hankehaut. Erinäisiltä tahoilta voi hakea rahoitusta moninaisten hankkeiden toteuttamiseen.

Hanke-ajattelun perusidea on kaunis. On syntynyt jokin tarve tai hyödyllinen projekti-idea, jonka toteuttamiseen haetaan ja toivon mukaan myönnetään ulkopuolista rahoitusta. Hanke on kuin moottorin hankinta- ja käynnistysprosessi, jonka jälkeen moottori kuljettaa hommaa eteenpäin. Hyötyä riittää pitkäksi aikaa muillekin kuin vain hankkeen läpiviejille, parhaimmillaan pysyvästi.

Hakijoille hankehaut ovat ilo ja kirous: toisaalta mahdollisuus oman tai lainatun idean toteuttamiseen, toisaalta riski valtavan työmäärän hukkaamiseen, kun hanke ei saa tukea eikä koskaan toteudu.

Hankehakuja tehneet näet tietävät, että hakulomakkeet eivät täydenny itsestään. On laadittava suunnitelmia ja perusteluja, muotoiltava painopisteitä, kuvattava aiempaa toimintaa, arvioitava vaikutuksia, laskettava budjettia, haalittava oman rahoituksen ja työn osuutta. Nämä ja paljon muuta on kirjoitettava selkeään ja vakuuttavaan muotoon, joka tietysti vastaa rahoituksen myöntäjän tavoitteita.

Hankerahoituksista päätetään tahoillaan, ja osa hakijoista jää aina ilman. Kun näin on muutaman kerran käynyt, jää isohkon kateudenpiston kerralla miettimään, millä tavoin muiden hakemukset muka olivat parempia. Jäikö haku kiinni epäselvästä esityksestä, olisiko pitänyt osata säveltää nätimmin? Oliko suunnitelma löysä vai koko idea vaan niin huono?

Miksi sitten pitää hinkua hankkeita, takarivistä huudellaan, jos se on noin työlästä?

Sanopa se. Monilla elämänaloilla asiat eivät vain ilman rahaa etene. Työ, tavara, luvat ja vaikka mikä maksaa, vaikka talkoita pidettäisiin. Ja esimerkiksi kouluissa kuntien raha on niin niukka, että hankehauilla yritetään paikata sitä, mikä olisi aiheellista hoitaa kunnan pussista. Hankkeilla paikataan ilmeisiä puutteita, ei haalita ylimääräistä luksusta.

Ehkä parhaat hakemukset tulevat niiltä, joilla kyseinen asia on jo mainiosti hallussa, siksi myös asiaa koskeva sana hallussa? Osaaminen kertyy osaajille?

Jospa joku rahoittaja toimisi kerrankin tietoisesti päinvastoin. Valitsisi rahoituskohteiksi nimenomaan kaikkein huonoimmat hakemukset.

Ne, joista näkee, että tässä tosiaan kehittymistä tarvitaan, eivät nämä muuten älyä edes alkeita.

(Savon Sanomat 9.1.2019)