Kuvan pörriäinen ei ole koskaan saanut taiteilija-apurahaa. (Kuva Petri Jauhiainen)

”Miksei ne taaskaan mulle apurahaa myöntäneet? Lukeeko ne oikeasti edes kaikkia hakemuksia? Pärstäkertoimella varmaan vetelevät seteleitä pinkkaan. Aina vaan ne samat naamat saa rahaa, muille (mulle) ei ikinä anneta mitään…”

Taiteilija tai taiteita tavalla tai toisella sivuava henkilö saattaa joutua/päästä/tulla kutsutuksi elimeen, jonka tehtävänä on vertaisarviointiin perustuen jakaa apurahaa taiteilijoille, taiteelle ja kulttuurille. Pääsääntöisesti tehtävän sisältö (= hakemukset ja hakijat) ovat luottamuksellisia, vaikkakin lopulliset päätökset julkisia (= myönnetyt apurahat). Päätöksiä ei perustella, eikä niistä voi valittaa, paitsi valtion hallinnon alla toimivien myöntäjien (= Taiteenedistämiskeskus) kohdalla jääviyksistä.

Apurahan hakijoille on aina tarjolla selkeä ohjeistus, yleensä määrämuotoinen täytettävä lomake, tarkka aikataulu ja ehdoton haun päättymisaika. Niitä pitää noudattaa, poikkeuksia ehdoista ei sallita. Esimerkiksi hakemuksen myöhästymiselle ei ole olemassa pätevää syytä. On aina hakijan vastuulla huolehtia, että hakemus on ajoissa perillä, oli postinkulun hitaus kuinka surkea tahansa.

Apurahoista päättämiseen liittyy myöntämisen lisäksi se, että samalla päättää siitä, mikä ja kuka jää juuri sitä apurahoitusta ilman. Erilaisten hankkeiden yhteismitallinen vertailu on mahdotonta, silti hakijoista on nimettävä apurahan saajatahot. Arvioitsijat eivät vertaile hakijoita, vaan hakemuksia, ts. hanke- tai työsuunnitelmia, niiden toteuttamista tai ajankohtaisuutta tai merkitystä. Ei ole olemassa listaa taiteilijoista, joita rahoitetaan ja joita ei rahoiteta. Jokainen hakukierros on kokonaan uusi hakukierros.

Useimmiten rahoitusta myöntävien tahojen päätöksiä tekevät henkilötkin vaihtuvat säännöllisesti. Joten hylkäys tällä kertaa ei tarkoita, etteikö sama hanke voisi myöhemmin tai jossain muualla tulla rahoitetuksi. Hakijan on etukäteen mahdotonta tietää, millaisia muut samaan osoitteeseen lähetetyt hakemukset sattuvat juuri samassa haussa olemaan. Niin on arvioitsijankin. Jokainen hakukierros tosiaan on aidosti uus ja yllätyksellinen.

Hakijan ansiot osoittavat jonkinlaista mittausta hänen taiteestaan, siksi ansioluettelolla on merkitystä. Jos rahoituksella tuetaan taiteen ammattilaisia, taiteen pitää tosiaan olla ammattimaista.

Menossa on toinen kausi alueellisessa taidetoimikunnassa Pohjois-Savossa, nyt jälkimmäisellä kaudella puheenjohtajana. Kokemus on antoisa, suosittelen. Satojen hakemusten perusteellinen lukeminen voi kuulostaa kovalta urakalta, ja sitä se onkin. Mutta se on myös yllättävän mielenkiintoinen rupeama, kuin suuri kurkistusaukko oman alueen taide-elämään. Sitäpaitsi polveilevat keskustelut muiden taiteenalojen toimikuntakollegojen kanssa ovat suorastaan inspiroivia: sanat säkenöivät ja ajatus virtaa!

Ai onko vihapostia tullut? No eipä oikeastaan, jokunen kyttyrää tykännyt toki on yhteyttä ottanut tai lakannut ottamasta yhteyttä. Apuraha-asioissakin ammatti-ihmiset yleensä asennoituvat ammattiasioihinsa ammattimaisesti.