Peruskoulun tai lukion jälkeen nuori on välitilassa. Yksi koulutusputki on takana, mutta se antaa pätevyyden vain opiskella lisää.

Välitila on rajattomien mahdollisuuksien ja pelottavan epävarmuuden aikaa. Periaatteessa koko maailma on avoin. Vaihtoehtoja rajoittavat tosin omat kyvyt, opintomenestys ja vanhempien kustannuskyky.

Välivuosi voi olla oma valinta, hengähdys- ja mietintätauko. Osa jää välitilaan, kun opiskelupaikka ei aukene. Kenties tilan täyttää armeija, au pair-pesti, varakkailla maailmanmatkailu. Välitilanuorelle työ on tiukassa ja raha ei kasva kynnysmatoilla omassa eikä vanhempien kodissa. Taloudenpito vaatii luovuutta.

Pahimmillaan välitila on turhauttavaa odottelua.

Korkean asteen opiskelijavalinnan uudistus toi uutta tunkua välitilaan. Etusijalla ovat nyt ensikertalaiset, joilla ei ole aiempaa opiskelupaikkaa korkealla asteella.

Ajatus oli kaunis, mutta nyt nuoren on osuttava kerralla oikein. Jos tavoitteena on tietty koulutus, eikä sinne pääse, muuhun paikkaan ei kannata lähteä. Se käytännössä estäisi pääsyn ykköstoiveeseen myöhemmin. Joten on odotettava välitilassa seuraavaa hakuaikaa ja uusia pääsykokeita.

Pääsykoekevät on sekä toiveikas että raskas vuodenaika. Unelma joko toteutuu tai hyllytetään, ainakin vuodeksi.

Joihinkin elämänuriin on vaihtoehtopolkuja, usein pidempiä ja mutkikkaampia. Yleensä koulutus vain on välttämätön tie.

Kehotus seurata sinnikkäästi kutsumustaan voi viedä kohti tyytyväistä työelämää, mutta johtaa myös umpikujaan. Mitä jos ovi opintoihin ei avaudu? Milloin on annettava periksi, etsittävä muita suuntia? Sekin tosiasia tykyttää takaraivossa, että kaikille ei koskaan riitä opiskelupaikkoja.

Välitila ei ole pelkkää reissua ja riemua. Välillä kyllä.

Välitilanuori voi oman aikansa nauttia olostaan, mutta sieltä on selkeä pyrky ulos ja eteenpäin. Kotiväki voi vain kannustaa, kuunnella ja olla tukena silloin, jos pettymys iskee.

Vaihtoehdoista keskusteleminen ei tarkoita epäuskoa. Se voi avata kokonaan uusia näkymiä. Samalla nuori ihminen saa käytännössä kokea, miten aikuisena ennakoidaan elämän käänteitä, kypsästi. Hienointa on löytää yhdessä vaihtoehtoja, joissa jokaisessa on jotain myönteistä.

Välitilanuorelle kaksi evästystä: Elä ilolla juuri nyt. Tulevaisuus on odottamisen arvoinen.

Kirsi Pehkonen

Kirjoittaja on vehmersalmelainen kirjailija, opettaja ja kolmen nuoren äiti.

Savon Sanomat 4.5.2016