Kesäsäätä on toistaiseksi nähty vain kansikuvissa.

Sydämenasioita Jylhäsalmelta ilmestyi huhtikuun puolivälissä. Melkein surkuhupaisaa, että kesäsäätä on näillä korkeuksilla ollut tarjolla vain kirjojen sivuilla, tosielämässä kesäkuu alkoi raikkaasti lumi-, räntä ja raesateella.

Mutta mitä lukijat ovat Jylhäsalmi-sarjan ensimmäisestä osasta tuumanneet? Varovaisesti odotuksissa oli pari kolme arviota, mutta kesäinen maalaisromantiikka onkin päätynyt yllättävän monen kirjabloggaajan lukulistalle. Tässä linkkejä arviointeihin.

Jonnan lukunurkkaus taisi olla ensimmäinen Sydämenasioita arvioinut blogi.
”Jokaisen joka pitää maalaisromantiikasta kannattaa lukea ehdottomasti Sydämenasioita Jylhäsalmella”, Jonna toteaa. Perusteluja väitteelle täällä.

Kirjavinkit-sivustolla tuumataan esimerkiksi että ”Sydämenasioita Jylhäsalmella on kaunista luettavaa tässä ajassa – jotenkin niin hyväntahtoista ja kilttiä.”  Koko arvio luettavissa täällä .

Tuulevin lukublogissa Sydämenasiat oli luettu juuri äitienpäivä alla. Romaanin kohderyhmälle löytyi ilmeinen rajaus: ”Juoni kulkee niin kuin tämäntyyppisessä tarinassa kuuluukin: pienten humorististen kommellusten, hullunkuristen väärinkäsitysten ja lievän jännityksenkin kautta kohti romanttista loppua. Ei suositella kyynikoille.” Tarkemmin Tuulevin mietteitä täällä.

Savon Sanomissa Jylhäsalmi tuntui paikkana tutulta: ”Jylhäsalmi ja Korkeala ovat fiktiivisiä paikkoja syväsavolaisella maaseudulla, joka puolestaan on täytisen totta. Voidaankin sanoa, että tarinan henkilöihin kuuluvat sekä savolainen maisema että leveä murre.” Koko arvio kirjasta tässä.

Amman lukuhetki-blogissa nautittiin kirjan kesätunnelmasta ja pohdittiin lukijakuntaa kiinnostavasta näkövinkkelistä: ”…sopisi erinomaisesti teini-ikäisen luettavaksi, mutta tuntuu iskevän myös keski-ikäisempään lukijakuntaan. On aina hienoa, jos saman kirjan ääressä viihtyvät tyttäret, äidit ja mummotkin.” Koko Amman mökkireissun kesätunnelmointi täällä. Amma kirjoitti Jylhäsalmesta myös SavonXpress-lehdessä tällä tavoin.

Etukäteen ennakkoluuloisesti ajattelin, etteivät miehen Jylhäsalmen sivuja avaisi. Ilokseni erehdyin! Joukon taideblogissa todetaan armollisesti, että ”Kirjahan on kevyttä nyyrikkityyppistä kesäviihdettä, mutta aivan riman alitusta ei kuitenkaan tehdä.” Järvimaisema oli miellyttänyt Joukoa erityisesti, Joukon ajatuksia täällä.

Kirjamuori huomasi, mitä Jylhäsalmen kesässä ei ainakaan ääneen mainita, nimittäin itikoita… ”Onni löytyy kesäpäivästä, aamu-uinneista ja iltasouduista sekä yllättävistä kohtaamisista tiskin takana. Itikoita ei kesäpäivän idyllissä mainita – mistähän se sellainen lossiranta löytyisi?” Jylhäsalmi on fiktiivinen paikka, ja luulenpa, etteivät sinne tosielämän itikat ole löytäneet, ainakaan vielä. Kirjamuorin vinkkausta täällä.

Ja juuri tulleen tiedon mukaan Evarian kirjahyllyssä arvellaan, että Sydämenasioita Jylhäsalmella kannattaisi lukea nimenomaan ”lämpimänä, aurinkoisena kesälomapäivänä joko riippumatossa loikoillen tai laiturilla varpaita liotellen”. Evarian kirjahyllylle pääset kurkkaamaan täältä.

Ja tässä vielä muutama uusi arvio, päivitetty tähän kesäkuun lopulla:

Anun ihmeelliset matkat -blogissa annetaan lukijalle ennakkovaroitus: ”Ylipäänsä romanttista viihdekirjallisuutta arvioidessa on pidettävä mielessä, että sen lukijoilla on luultavasti eri odotukset tekstin laadusta kuin ns. taideproosan.” Lisää Anun ohjeita Jylhäsalmen lukijoille otsikolla Laituriromantiikkaa mittatilauksesta.

Kirjakaapin avain-blogissa Jonna yllättyi iloisesti Jylhäsalmesta: ”Tykästyin heti alusta lähtien teoksen idylliseen kesätunnelmaan, aitoihin ihmisiin ja mukavasti etenevään juoneen.” Lisää luettavissa tästä.

Sirri pitää Sivutiellä-blogissa Sydämenasioita varsinaisena kesäkirjana: ”Sen sivuilta hehkuvat aurinkoiset maalaismaisemat, kimmeltävät järvet ja retkeilemään kutsuvat mäntymetsät.” Sivutiellä pääsee kurkkaamaan täällä.

Haapajärven kirjaston kirjablogissa Tuhat elämää Mia kertoo, että ”Luin tarinaa itsekseni tyytyväisenä hymähdellen. Tätä uskallan suositella kesälukemiseksi romantiikannälkäisille.” Postaus löytyy kokonaan täältä.

Kiitos bloggaajille ja arvioijille, ilman teitä lukijat eivät löytäisi läheskään kaikkia lukemattomia kirjoja.

Miten näitä arvioita voi löytää netin pohjattomasta ja rannattomasta tekstimerestä? Kirjablogien linkeistä bongaamalla, kavereiden vinkkauksista, sattumalta ja varmaan googlaamallakin, kun viitsisi siihen paneutua.

Jaa että tämmösessä kirja-arviopostauksessa kirjailijan omakehu haisee ja pahasti?

– Suattaapa haestakkii, sanoisi jylhäsalmelainen. – Vuan ee liene kiellettyä sekkään?