RSS Feed

Huonot arvostelut

2

maaliskuu 1, 2016 by kirsipeh

Karhuvaaran uhri?

Karhuvaaran uhri?

Saiko kirja hyvät arvostelut, kysytään silloin tällöin. Toisinaan voi vastata juu, toisinaan on myönnettävä, että eipä oikein. Että pyyhkeitä tuli, ei tykätty, ei ymmärretty. Samasta kirjasta saattaa vuoroin päästä vastaamaan molempia: toinen kiittää, toinen moittii.

Karhuvaaran uhrista on tupaan tullut sekä lunta että ruusuja. Ruusuosastoa on koottuna täällä.

Tuorein arvio Karhuvaaran uhrista on pääasiassa kielteinen. Kansan Uutisten Kai Hirvasnoro oli mukana Vuoden johtolanka-palkinnon kolmihenkisessä raadissa ja arvioi vuoden 2015 dekkarisatoa kuvaavassa koosteessa Karhuvaaraa seuraavasti:

”Pisteet omaperäiselle aiheelle. Tämä on melko varmasti Suomen ja ehkä maailmankin ainoa dekkari, joka sijoittuu luontokuvauskeskukseen. Sellaiseen, jossa ihmiset voivat kopista kuvata haaskalle saapuvia karhuja.

Kustantaja ei juuri esittele Pehkosta, mutta veikkaan häntä kirjoittamisen harrastajaksi ja eräopaskurssin käyneeksi. Kirjoittaminen on amatöörin tasoa, mutta ei kuitenkaan kiusallisesti. Luen mieluummin Pehkosta kuin aika monta ison kustantamon nimikirjailijaa. Erästelyyn liittyvissä asioissa Pehkonen on selvästi asiantuntija.

Karhuvaarassa on tavallisten turistien lisäksi luontodokumenttia kuvaava ryhmä. Ohjaaja on saksalainen, apumiehet Venäjältä. Kirjan päähenkilöksi nousee reipas kesätyöläinen Johanna, jota Pehkonen seuraa pitkän kypsyttelyn aikana. Viimein päästään varsinaiseen juoneen, kun venäläismiehistä mukavin löytyy maastosta tapettuna. Poliisien tutkinnasta ei paljon kertomista ole, mutta Johanna törmää sattumalta jutun ratkaisuun ollessaan viemässä haaskoja metsään.

Simppeli juoni pisti miettimään, että mihin tässä kirjassa tarvittiin koko dekkarijuonta. Onko dekkaribuumista enemmän haittaa kuin hyötyä? Pehkonen nimittäin kuvaa omalla tavallaan ihan mielenkiintoisesti kaupallisen luontokuvauksen eri puolia ja hyvinkin mielenkiintoisesti tv:n luontodokumenttien taustalla olevaa menettelyä, jota voisi huijaukseksikin kutsua. Eikö tässä olisi ollut ihan riittävästi asiaa romaaniin? Nyt yhdentekevä rikosjuoni katkaisee oleellisemman osan kirjasta.”

(Linkki koko koosteeseen: Hirvasnoro Kansan Uutiset)

Karhuvaaran uhri ei tosiaankaan vakuuttanut arvioitsijaa tyylillään ja laadullaan, harmi.

Hirvasnoro esittää heti alkuun arvelunsa kirjoittajan taustasta. Hieman vikaan menee, joten varmuuden vuoksi tarkennus tässä: en harrasta metsästystä, eräretkeilyä tai luontokuvausta, en ole koskaan käynyt eräopaskurssia enkä aiokaan käydä. Heh, itse asiassa en ole koskaan käynyt edes luontokuvakeskuksessa, mutta taustatutkimuksesta tykkään.

Tietenkin on luotettava siihen, että raadeissa arvioidaan teoksia tekstien eikä kirjoittajien taustojen kautta, niin kuin Hirvasnoron arviosta saattaisi ymmärtää. Jos taustalla olisi niin paljon painoa, faktat voisi ehkä tarkistaa vaikkapa googlettamalla?

Ai että tuleeko paha mieli, kun arvostelija ei tykkää? No ei tule, hetkellinen harmistus vaan. Kirjailijana ei voi lähteä sille tielle, että pyrkisi kirjoittamisellaan kaikkia miellyttämään. Tekstin laatua on joka tapauksessa kirja kirjalta ja vuosi vuodelta parannettava. Hyvin tehdystä kirja-arviosta on siinä konkreettista apua. Kirjailijan kannalta hyvässä arviossa kritiikki on perusteltua ja kirjoitettu selkeästi, ei vain yleisluontoisilla toteamuksilla, vihjaillen, kryptisesti tai väärien faktojen pohjalta.

Suurin murheen aihe kirjailijoille on kirja-arvostelujen suhteen se, että niitä julkaistaan yhä vähemmän. Moni kiinnostava teos jää kokonaan piiloon, eikä kirjailija saa asiantuntevaa palautetta työstään, kun tilaa arvioille ei vain ole.

Hmm, toivottavasti tämä kommentti ei ole amatöörin tasoa (ainakaan kiusallisesti).


2 comments »

  1. Hei Kirsi

    Huomasin vasta nyt kommenttisi. Oliko arvioni pääasiassa kielteinen? Ei minusta. Kehuin omaperäistä aihetta ja asiantuntevaa otetta. Arvostelu kohdistui lähinnä siihen, että tarvittiinko tarinaan dekkarijuonta ollenkaan. Kun luimme viime vuonna noin 70 kotimaista dekkaria, niin liian monessa loppuratkaisu vain tulla tupsahti päähenkilön eteen.

    Tätä arviotahan ei ole alun perin kirjoitettu julkisuuteen, vaan ainoastaan meidän raatilaisten sisäiseen käyttöön. Taustasi pohdinta tulee siitä, että olet minulle uusi nimi eikä kirjan liepeessäkään kerrota mitään.

    Päätin kuitenkin julkaista palkinnon jakamisen jälkeen suunnilleen kaiken, mitä aiheesta viime vuonna kirjoitin – ja kaunistelematta, koska pelaan avoimin kortein ja teen sen aina omalla nimelläni. Kooste on herättänyt niin paljon kielteistä huomiota, että luin sen uudelleen läpi. Lähes kaikista kirjoista olen poiminut myös hyvinä pitämiäni asioita, joten seison kyllä edelleen sanojeni takana.

    • kirsipeh sanoo:

      Hei Kai – kiitos kommentista, olipa iloinen yllätys!
      Olet aivan oikeassa, arviosi ei ole pääasiassa kielteinen. (Heh, pitäisikö savolaiseen tapaan virnistellen todeta, että en löytänyt huonompaakaan arvostelua esimerkiksi postaukseen aiheeseen..?)
      Motkotukseni postauksessa kolahti nyt omaan nilkkaan – en ottanut selvää arviosi taustasta, vaan hyppäsin heti lukemaan sitä, kun linkin vinkkinä sain. On kyllä kunnioitettavaa raatityöskentelyä kirjoittaa pelkkien muistiinpanojen sijaan muotoiltu arvio jokaisesta kirjasta, tästäkin yllätyn nyt iloisesti.
      Huomiosi ovat osuvia. Dekkarijuonen mielekkyyttä epäilin matkan varrella, nyt jälkeen päin ajatellen olen kuitenkin tyytyväinen, että siinä pysyin. Oli hyvin opettavaista, seuraavalla kerralla (dekkarinkirjoittamiskerralla) ei tarvitse ihan kaikkea opetella alusta.
      En ole enkä kuvittele olevani tunnettu kirjailija, meitä takarivin kirjoittajia on tottakai paljon, sehän on oikeastaan vain hyvä asia. En vakavissani usko, että kirjoittajan nimekkyys tai tuntemattomuus vaikuttaisi Johtolanka-raadin arvioon, ehkä olisi nimenomaan huimaa löytää joku tuntematon helmi? Mutta tämä huomio on oiva vinkki kustantajalle: laitettaiskos ensi kerralla jotain pientä liepeeseen?
      Muuten: luin pitkää arviolistaasi läpi, ja kuinkas kävi? Heti piti kiiruhtaa kirjastoon varaamaan luettavaa! Arvioilla on merkitystä, kiitos niiden kirjoittamisesta. Toivottavasti kirja-arvioille on yhä tilaa sanomalehdissä, paperilla ja verkossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: