RSS Feed

Luonto-ohjelma ei ole dokumentti

0

toukokuu 16, 2017 by kirsipeh

Ehkä pörriäinen päätyy luontoelokuvan tähdeksi?

Telkkarin luonto-ohjelmat ovat leppoista katsottavaa. Mutta dokumentteja elävästä elämästä ne eivät useinkaan ole.

Elokuvia tuotetaan suunnilleen samoin oli kyse luontofilmistä tai musikaalista. Muotoillaan idea, tutkitaan taustaa, laaditaan käsikirjoitus ja etsitään rahoitus. Kootaan työryhmät eri vaiheisiin, kuvataan käsikirjoituksen ja aikataulun mukaan, työstetään valmiiksi.

Siis ei niin, että ensin kameroiden kanssa tutkitaan pari vuotta lajin elämää ja sitten tiivistetään se objektiiviseksi dokumentiksi.

Tämän päivän luonto-ohjelmissa keskitytään tarinoihin, joihin on helppo eläytyä. Kun tarina painottuu, tutkiva ote ja faktat jäävät sivummalle.

Jos katsoo luontofilmiä sillä silmällä tai pysäyttää kuvan sopivasti, saattaa huomata villin karhun kiipeilypuussa naulattuja oksia. Tai erämaan susilauman taustalla vilahtelevan aidan.

Joskus kohtauksilla on sama tausta, vaikka juonessa tapahtumapaikkoja on useita. Tai lähikuvissa eläimet ovat tietynlaisessa pensaistossa, yleiskuvissa kasvillisuus on toisenlaista. Tai sama lyhyt otos on useassa eri kohtauksessa, jopa peilikuvana.

Joku vuosi sitten nousi kohu Uralin karhut –filmistä, jonka karhut kuvattiin Suomessa lähellä itärajaa. Uralilla kuvattiin lähinnä maisemia ja yleiskuvia, joihin karhukohtaukset liitettiin käsikirjoituksen mukaisesti.

Maailmalla eläimiä voidaan tarvittaessa siirtää kuvauspaikoille tai vuokrata sekä eläin että sen kouluttaja. Euroopan susista kertovaa elokuvaa varten kuljetettiin koulutettua susilaumaa yksityiskoneella ympäri Eurooppaa. Yleensä lopputekstien loppupäässä on maininta, jos leffassa on käytetty kesyjä tai vankeudessa eläviä eläimiä. Arkistokuva on tietysti kaikkein edullisinta materiaalia.

Miksi näin tehdään? Villieläinten kuvaaminen keskellä erämaata on melkoista lottoa, voi viedä vuosia koota yhden luontoelokuvan materiaali. Silloinkaan se tuskin vastaisi käsikirjoitusta.

Toki luontodokumenttejakin tehdään. Monet suomalaiset tekijät kuvaavat oikeita tapahtumia aidoissa ympäristöissä, ja tarinaa rakennetaan todenmukaisesti. Se on kallista ja aikaa vievää, mutta toivottavasti ajanoloon myyntivaltti maailmalla.

Elokuva on ihmissilmän hämäystä. 24 kuvaa sekunnissa ja kuvittelemme näkevämme vaikka mitä. Luontoelokuvat eivät hämää ilkeyttään – mutta ne ovat elokuvia, eivät dokumentteja.

(Savon Sanomat 16.5.2017)


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks