Jos kirjailija voi ratkaista juonen ongelman googlaamalla, niin tekisi myös päähenkilö.

Kyllä ennen oli helpompaa, kun kaikki maailman asiat eivät selvinneet mobiililaitteita räpläämällä… Siis juonen kirjoittaminen oli helpompaa.

Voi miten kömpelöä on yrittää kirjoittaa nykyaikaan sijoittuvien tarinoiden hahmot ongelmiin, joista ei näppärästi selviäisi googlaamalla, navigoimalla, somettamalla, kilauttamalla kaverille tai vaikka kysymällä Siriltä. Jos henkilöhahmo ei niin tee, se on helposti epäuskottavaa.

On suorastaan huvittavaa huomata, miten kirjailijat yrittävät välttää liian ilmeisiä mobiilipohjaisia ratkaisuja, jotta edes jonkinlainen jännite säilyisi. Ei ole kenttää (olen kokeillut), puhelin on kadonnut, särkynyt, varastettu tai pudonnut veteen (olen harkinnut), numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä, akku on loppunut ja niin edelleen.

Nämäkin yritelmät käyvät entistä kelvottomammiksi, kun (ainakin operaattoreiden mukaan) katvealueita ei enää ole, ei edes erämaissa. Akuista ei virta lopu yhtäkkisesti, vaan kestää pitkään, ja kaikenlaisia matkalatureita on jo joka toisella.

Ei ihme, että menneille vuosikymmenille sijoittuvat tarinat ja rikoskertomukset houkuttavat. On aivan eri asia kirjoittaa polveilevaa henkirikoksen selvittämistä, jos käytettävissä ei ole modernia viestintä- ja tutkintatekniikkaa, vaan vain poliisihenkilön ahkera jalkatyö, kokemus ja päättelykyky. Tai kun orastavaa rakkautta ei haeta Tinderissä, säädetä WhatsAppissa, vaan ihmissuhteet vaativat oikeita kohtaamisia ja keskusteluja.

Salaperäisyys, odotus ja yllättävyys on luotava eri tavalla kuin ennen mobiiliaikaa. Siinä on juonenpunojalle miettimistä.

– – – – – – – – – – –

Ja vielä loppuhuomautus: muistelen lukeneeni tästä samasta aiheesta aiemmin kirjoitetun vuodatuksen jostain, mutta äkkiseltään en sitä löytänyt.
Mahdolliset lainaukset näin ollen tahattomia, aiempi kirjoittaja voi kiittää itseään, yhä on ajankohtaista.