RSS Feed

Vanha osoitekirja

0

toukokuu 28, 2020 by kirsipeh

Ostin vihdoin vanhan ja resuisen osoitekirjani tilalle uuden. Teininä hankitun tyhjän kirjan sivujen yläreunaan merkitsin aikoinaan aakkoset, alle ystävien ja sukulaisten osoitteita ja puhelinnumeroita. Perin vanhanaikaisesti, viime vuosituhannen tyylillä.

Mutta kirjan selkämyksen sidonta on alkanut haurastua ja pintapaperi irrota nurkista. Sisäsivut ovat jo melkoista söherrystä, täynnä siirtoja ja lisäyksiä monenvärisillä kynillä. Ajantasaiset tiedot olisi fiksua siirtää uuteen kirjaan.

Vanhaa selaamalla selviää, että ruuhkaisimmat kirjaimet ovat J ja P, sukulaisuussyistä. Yhtään osoitetta ei ole kumitettu pois, vaan vanhojen päällä on viiva ja perässä uusi. Erään ystävän osoite on vaihtunut tusinan kertaa, reitti nykykotiin on kulkenut ainakin viiden kaupungin, kolmen ulkomaan ja parin parisuhteen kautta. Eräs lapsuustoveri on palannut perheen kanssa maailmalta lähtöpisteeseensä, kotitilalle. Sukunimeä vaihtaneet ovat seilanneet sivulta toiselle, muuan ystävä on pomppinut kolmelle eri aukeamalle. Ensimmäinen sukunimi tuli syntyjään, toinen traagisesti loppuneesta avioliitosta, kolmas nykyisestä.

Liekö ollut enteellistä, ettei yhdenkään nuoruuden poikaystäväkokelaan tietoja löydy. Ilmeisesti ihmisellä on pitänyt olla vakaa asema elämässä, ennen kuin on tullut merkityksi muistiin. Eipä sivuilta tosin löydy sittemmin aviomieheksi valikoituneenkaan osoitetta. Miksi löytyisi, kun se on sama kuin oma.

Joidenkin nimien perässä on enää kysymysmerkki. Missä he ovat? Enkö ole kirjoittanut muuttuneita tietoja muistiin vai enkö koskaan niitä saanut? Miksi he ovat kadonneet elämästäni?

Sen sijaan sivuilla ovat yhä tallessa ukki ja mummit, isosetä ja -täti. Kirjanlehdillä lepää monen muunkin edesmenneen viimeinen osoite. Huomaan kirjanneeni ylös myös päivämäärät, jolloin he ovat siirtyneet tuon ylisiin. Mielessäni toivon, ettei koronavuosi lisää niitä merkintöjä.

Uuteen osoitekirjaan ei kai voi merkitä kuolleita henkilöitä, kun ei heille enää ole yhteystietojakaan? Entä mitä teen heille, joiden olinpaikkaa en juuri nyt tiedä? Jäävätkö he unohduksiin vanhan kirjan sivuille vai siirränkö uuteen, odottamaan yhteydenpitoa puolin tai toisin?

Uuden kirjan täyttäminen tyssää alkuunsa. Osoitekirja taitaa sittenkin olla enemmän kuin luettelo osoitteita. Siihen on säilötty monet elämäni ihmiset ja heidän polkunsa, tärkeitä osia omistani. Miten voisin ne hävittää pois?

Vaan onhan vanhassa osoitekirjassa vielä tilaa. Merkkaan loppuun jatkosivut kirjaimille J ja P, laitan liimaa kansipaperinnurkkiin ja teippiä selkämykseen. Uudelle kauniskantiselle kirjaostokselle löytyy kyllä muuta käyttöä.

(Koti ja maaseutu toukokuu 2020)


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: