Ostoskärryt täynnä, lapset parvena ympärillä, seisoskelua ruokakaupan jonossa. Toisaalla karkkihyllyn houkutukset, toisaalla lehtihyllyn ohjeita arkeen: ”Ahdas keittiö uusiksi”, ”Vinkit pieneen puutarhaan” ja ”Tiukkaa pyllyä edestä ja takaa”. Kuvat ovat havainnollisia ja tavara hyvin esillä.

Ruokakaupassa on totuttu myönteisiin viesteihin: maito on terveellistä, syö kotimaisia vihanneksia. Ja kuitenkin pornoa myydään samalla kuin leipää ja pakastejuureksia. Seksilehtien esilläolo kertoo kaikenikäisille asiakkaille, että yhtä luonnollista kuin ostaa tomaatteja on se, että nuoret naiset tyrkyttävät itseään tissit törössä ja pylly pitkällä.

Nainen haarat levällään on yhtä arkinen osa lasten elinpiirin kuvastoa kuin lehmä maitopurkin kyljessä. Härskit kuvat nähdään ensimmäisestä vauvaistuimessa tehdyistä kauppareissuista asti. Ja näin kuuluu ollakin, koska aikuisten mielestä se näyttää olevan ok. Onko se?

Turha luulla, ettei toistuvilla kuvilla ja viesteillä ole merkitystä. Muutoinhan kaikki mainostaminen olisi vaikutuksetonta. Ikävä kyllä lapsena muodostuneita mielikuvia ja asenteita on aikuisenakin uskomattoman vaikea muuttaa.

Suomessa joitakin asioita on haluttu rajata lasten ulottuvilta. Ruokakaupasta ei voi ostaa esimerkiksi viinaa, eikä hyllystä löydy aseita. Nuoren alkoholin käyttöä ja aseiden käsittelyä voivat vanhemmat ohjata keskustelemalla, rajoja asettamalla ja ennen kaikkea omaa mallia näyttämällä. Seksuaalisuudessa näin ei voi olla, vaikka parhaan mukaan tukemaan pyritään.

Oman seksuaalisuuden löytäminen ja muotoutuminen on matka, jonka nuori lopulta kuitenkin tekee yksin. Mutta niiden käsitysten ja oletusten ohjaamana, joita ympäriltä on kertynyt. Vanhempana toivoisi lapsilleen iloa tuottavaa hellyyttä ja itseä sekä toista kunnioittavaa seksuaalisuutta ilman ulkopuolelta pakotettuja ahtaita malleja. Kuitenkin naisen rooli esitellään tutussa, luotettavassa kaupassa aika yksioikoisella tavalla.

Aikuisten mielihalujen ja ostamisen helppouden nimissä myös lasten on nähtävä kaikki, edestä ja takaa. Lehtikustantajien oikeus näkyvään tuotemarkkinointiin on tärkeämpää kuin lasten oikeus saada varttua ilman pornografista pakkosyöttöä.

Ohje katsoa muualle ei riitä. Maitokaupan kuvastossa on kyse siitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttynä elämisen mallina, josta siten tulee normi, ikään kuin odotettu tapa käyttäytyä. Haluavatko isät ja äidit, että seksilehtien kansista kiteytyy lasten mieliin yhteiskunnan odottama tapa käyttäytyä?

Voidaan tietysti ajatella, ettei nykymaailman kaikenkattavaan seksistisyyteen voi oikeasti esteitä asettaa. Mutta eikö raja pitäisi vetää ruokakaupassa juuri siksi, että se edes siinä on ylipäänsä mahdollista? Että porno ei olisi yleisesti luokiteltu maitokauppatavaraksi?

Seksilehdet eivät ole lähikaupan ja ruokamarketin sisäänheittotuote tai kannattavuuden kivijalka. Lehdet tulevat yleensä valmiina valikoimana, mutta pakko ei ole kaikkia hyllyyn laittaa, vaan myymättömät saa palauttaa. Kauppias voi tehdä arvovalinnan ja jättää seksiviihteen erikoisliikkeille. Etenkin jos asiakkaat niin vaativat.

Haluan lähettää lapsen kauppaan maitopurkkia hakemaan ilman pakollista pornoannosta. Seksilehtien kauppaa ja mainontaa on mahdollista järkevästi rajoittaa. Miksi näin ei tapahdu poliittisessa päätöksenteossa eikä kaupan tasolla? Mikä perustelu on pornotonta lapsuutta painavampi?

Heinäkuu 2007