Kirja-arvioiden ja kirjasarjojen suhteen vallitsee tietty lainalaisuus: uuden sarjan ensimmäinen tai ensimmäiset osat herättävät bloggaajien ja joskus jopa printtilehtienkin kirja-arvioitsijoiden kiinnostuksen. Mutta mitä pidemmälle sarja etenee ja mitä useampia osia ilmestyy, sitä harvemmiksi arviot käyvät. Arvioijan näkökulmasta homma on jo käsitelty, ja katse kohdistuu seuraaviin uusiin juttuihin.

Kirjoittajan kannalta tämä ymmärrettävä lainalaisuus on harmillinen. Käytännössä iso osa tuotannosta jää vaille arviointeja. Lukijat eivät saa arvioiden välityksellä tietoa ilmestyneistä kirjoista, eikä kirjoittaja saa kritiikkejä tuotoksistaan. Usein kuitenkin sarjan osat paranevat osa osalta. Kirjoittajalle kirjoitustyö on jatkuvaa oppimista ja siksi sarjan kerronta jalostuu kerta kerralta. Toisin sanoen: eka osa ei suinkaan ole sarjan huipennus, vaan vasta lähtöpysäkki. Sen perusteella koko sarja tulee kuitenkin arvotetuksi.

Onneksi aivan ilman arvioita ei Jylhäsalmi-kirjoissa ole tarvinnut jäädä. Keväällä 2020 ilmestyi sarjan neljäs osa Jylhäsalmen sydänkesä. Se kipusi koronakevään poikkeuksellisella Mitä Suomi lukee -listalla huhtikuussa peräti sijalle seitsämän. Ja mikä ilahduttavaa, Sydänkesä sai keväällä pari blogiarviota, kesemmällä muutaman lisää:

Ammankirjablogissa oli ilahduttu tarinan jakautumisesta kahdelle aikatasolle: ”historiallinen osa kirjasta toi kesäiseen rakkaustarinaan mukavan, syvemmän pohjavireen”. Amma huomasi Sydänkesästä aivan oikein, että ”itse asiassa tapahtumat limittyvät hauskasti edellisen osan, Juuret Jylhäsalmella teoksen kanssa.”

Jonnan lukunurkkauksessa kokemus oli ollut antoisa: ”Lukutunnelma oli Jylhäsalmen sydänkesässä vertaansa vailla, se tuli ihan iholle. Ihan kuin olisin itse ollut Jylhäsalmella.” Myös Kirjakassi-blogissa todetaan, että Jylhäsalmen sydänkesä on ”kesäkirja, mitä suuremmissa määrin”.

Kirjakaapinavain-blogissa kerrotaan, että ”Jylhäsalmen kesä tempaisi minut jälleen mukaansa ja olisin mielelläni viipyillyt sen maisemissa pidempäänkin”.

Oksanhyllyltä-blogissa Sydänkesä oli ensimmäinen kokemus Jylhäsalmesta, lukijan mielestä hieman ennalta arvattava, mutta miellyttävä: ”Kotimainen maalaisromantiikka puraisi, myönnetään!”

Sanomalehtien kirja-arviot ovat yleensä maksumuurin takana, joten niitä voi lukea vain lehdistä, jotka tulevat kannettuina kotiin tai joihin omaa digilukuoikeuden. KMV-lehti ilmestyy Kouvolan seudulla ja sen sivuilla on arvioitu yhdessä Kariston Jylhäsalmi- ja Katajamäki-sarjojen kevään kirjat. Jos sinne on lukuoikeus ostettuna, arvio löytyy täältä: Ihmissuhteita ja romantiikkaa maalaiskylissä – Kirjauutuuksia suosikkisarjoihin. Arvioissa tuumataan mm. että ”Jylhäsalmen sydänkesä on mukaansa tempaavaa luettavaa ja tarina vie mennessään”.

Jos haluaa kaivella oikein numeraalisia tietoja tykkäämisistä, niin niitäkin on tarjolla: monissa kirjasovelluksissa lukijat voivat arvioida kirjoja tähdillä. Pikavilkaisulla Bookbeatissa Jylhäsalmen sydänkesä on saanut 4,2 / 5 tähteä, Storytelin sivuilla 4,1 / 5 tähteä, Nextoryssa samoin 4,1 / 5 tähteä, Prisman verkkokaupassa painettuna versiona 4,5 / 5 tähteä. Goodreadsin sivuilla lukija-arviot vaihtelevat välillä 2 – 5 tähteä, keskiarvona nyt matemaattisen tarkasti 3,47 / 5 tähteä.

Tähän ei tietenkään ole poimittu kriittisiä kohtia arvioista, vaan on kirjoittajan vapaudella pysytty sulavasti kehulinjalla… Tarkemmat arvioijien tunnot voi käydä vilkaisemassa linkkien takaa. Joka tapauksessa iloinen saa olla, Jylhäsalmen sydänkesä on huomattu ja sitä on antaumuksella luettu.