RSS Feed

Maaseutuelämä ja kirjoittaminen

0

syyskuu 23, 2014 by kirsipeh

Maaseutuelämä tekee kirjoittamiselle hyvää.

Peruna.

Peruna.

Joskus tulee ääneen voivoteltua, kuinka mahtavaa olisi, jos voisi keskittyä päivä, viikko ja kuukausi toisensa perään pelkästään kirjoittamiseen. Sisimmässään sen kuitenkin tietää, että tosiasiassa ne arjen askareet ja maalla asujan ulkotyöt pitävät pään kasassa ja koko naisen kirjoituskunnossa.

Ulkohommat vaihtuvat vuodenajan mukaan. Kasvimaat on laitettava, kukkapenkit kitkettävä, ruukkukukat istutettava. Nurmi on leikattava, matot pestävä, mansikat poimittava, viinimarjat kerättävä. Sipulit kuivatettava, perunat nostettava, omenat ja luumut säilöttävä. Halot on kannettava, lumet luotava, komposti huollettava. Tähdellistä tekemistä on tarjolla aina kun ovesta ulos astuu.

Sisähommat täytyy nekin hoidella, on pyykkiä, astiakonetta, siivousta, vaatekaappia, ruuanlaittoa. Ei ole sisäkköä arjen pyörittäjänä, pakolliset kotityöt tulevat tehtyä joko omin tai puolison käsin. Nyt kun lapset asuvat maailmalla, aikatauluista ei tosin enää ole niin tarkkaa: lounaat ja iltaruuat nautitaan silloin kuin aikuisväen aineenvaihdunta niitä vaativat. Mutta ne tehdään kuitenkin joka päivä, kunnolla ja oikeasti.

Mutta se kirjoittaminen.

Usein ajatusta riittäisi ja tekstiä syntyisi vaikka monta tuntia putkeen, mutta se ei ole osoittautunut järkeväksi. Tekstin laatu alkaa kärsiä, takapuoli puutuu, selkä vonkuu. Jälkikäteen joutuu deletoimaan, korjailemaan, viilaamaan – siis jos pitkästä paikallaanolosta vihastuneet takamus ja selkä antavat myöten. Kirjoittajien ammattivaivoilta selkäongelmilta on toistaiseksi välttynyt varmaan juuri siksi, että arki tauottaa istuntoja.

Tärkein maaseutuelämän anti kirjoittajalle on kuiten se, että pakolliset katkot pitävät kirjoitusvirettä ja ajatustoimintaa yllä. Konkreettisen naputtelun lisäksi kirjittaminen vaatii ajattelua ja sulattelua. Pieni tai pidempi viivähdys poissa koneen äärestä järjestelee kasoiksi kerääntyneitä kirjoittamispalikoita. Usein oivalluksia ja pussinperien ratkaisuja pulpahtaa mieleen juuri siksi, että mieli on niistä vapaa.

Tehokkain keino ratkoa juonen ongelmia on juuri tylsä yksitoikkoinen ruumiillinen työ. Sopivan puuhan puutteessa kävely ja hiihto käyvät hyvin korvikkeena.

Tänään joudun keskeyttämään koneella ähertämisen ainakin luumujen poimimisen ja puolukoiden säilömisen vuoksi. Huomenna vuorossa ovat viimeiset porkkanat ja perunat. Tiedän jo nyt säästäväni muutaman kiperän kirjoittamispähkinän niitä hommia varten.


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: