Mikä toisi joulun tuoksun
kodin lämpöön leijumaan?

Piparkakkutaikinasta
joulun tunteen aina saan.

Sokeria, siirappia
voita kullankeltaista.
Kauhallinen kanelia,
lusikalla neilikkaa,
laita sekaan inkivääri,
pippuria taikinaan.

Kiehautusta
kuohautusta
sulavasti sovussa.

Lisää jauhot!
Lisään jauhot!
Hämmennän ja sekoitan.

Maista hiukan, varmista,
että maistuu parhaalta.
Maistan PALJON, varmistan,
maistuu, maistuu parhaalta.

Taikinan vien jäähtymään,
kaapin hyllyyn viileään.

Kumma juttu kuitenkin,
näin on käynyt ennenkin:
öisin jotain tapahtuu,
taikina vain kutistuu,
hmmm.

Miten se on mahdollista?
Ai kutistuu? Miten se sillä lailla?
Minä en tiedä siitä mitään.
Outo juttu.
Kyllä se vaan kutistuu. Vetäytyy kasaan.
Ai haihtuu ilmaan?

Piparkakkutaikinasta
joulun meille rakennan.
Poikasia, tyttösiä,
possuja ja tähtösiä.

Piparista talo heille
jouluks’ kylään saapuneille.
Kuuseen laitan kaikille
piparisen sydämen.

Piparinen joulun tuoksu
kotiin saapui leijumaan.
Piparkakkutaikinasta
joulun tunteen aina saan.

(Kirsi Pehkonen 2014)
(Kun koulun joulujuhlaan ei löydy tarvitusta aiheesta
sopivaa runoa esitettäväksi, se on kirjoittettava itse,
perinteisellä koulunjoulujuhlapoljennolla varustettuna.)