Puheenvuoro Minna Canthin päivänä 19.3.2017
Naisen ääni -musiikkikavalkadissa Kuopion Musiikkikeskuksella

Kuvaaja Vicente Serra.

Arvoisa tasavallan presidentti ja rouva Haukio, hyvät Minna Canthin ja tasa-arvon päivän viettäjät.

Tänään juhlistamme yhtä suomalaisista perusarvoista, tasa-arvoa. Keinot ovat vaihdelleet, ideologiat vuorotelleet, mutta sadan vuoden ajan vahva virta on vienyt kohti aina vain reilumpaa tasa-arvoa sukupuolten ja ihmisryhmien kesken.

Sata vuotta sitten Suomen valtion syntyyn tarvittiin sopiva hetki ja päättäväiset toimijat. Myöskään suomalainen tasa-arvo ei syntynyt tyhjästä. Sillä on ollut monta rakentajaa.

Minna Canth käytti sananvapauttaan laajasti, ja jos se ei riittänyt, otti lisää vapauksia. Hän vaikutti journalismilla, taiteella ja tukemalla kanssaihmisiä siihen, millaiset tänäänkin ovat meidän yhteiset elämisen periaatteemme, mitä pidämme oikeana.

Isän isän isäni veli Eero Yrjö Pehkonen oli yksi yhdestätoista senaattorista, jotka allekirjoittivat Suomen itsenäisyysjulistuksen. Tänä vuonna, kun itsenäisyyssenaatti sadan vuoden takaa on nostettu juhlallisesti valokeilaan, olen joutunut ja päässyt tutkailemaan Eeron elämäntarinaa ja koko Suomen rakentumista syvemmin.

Minna Canth muovasi suomalaisia perusarvoja, Eero Pehkonen oli synnyttämässä valtiota nimeltä Suomi. Kaksi erilaista ihmistä, eri aikoina, silti molemmilla on osuutensa siinä, miten me elämme nyt.

Eero oli vasta teini, kun Minna Canth jo kannettiin hautaan. He eivät eläessään kohdanneet, vaikka kumpikin asui aikansa Kuopiossa, asteli samoja mukulakivikatuja.

Minna oli muheva suurperheen äiti, topakka, sanavalmis, teräväkielinenkin, jos tarvis. Eero oli hyvin pienikokoinen, asiallisen ystävällinen pohjalainen, joka puhui, kun oli asiaa.

Minna ja Eero tarkastelivat maailmaa eri lähtökohdista. Minna rohkeana naisena miehisessä maailmassa, yrittäjänä, journalistina, kirjailijana, kauppiaana.
Eero ison maatilan poikana, virkamiehenä, poliitikkona, valtiomiehenä.
Molemmat opiskelivat laajasti ja opettivat itsekin. Naisena Minna joutui sivistymään omatoimisesti, Eerolle avautuivat yliopistokin ovet.

Minna Canth asui ison osan lapsuusvuosistaan Kuopiossa Kanttilassa ja palasi tänne lastensa kanssa, kun jäi leskeksi. Minna tunnetaan nimenomaan kuopiolaisena kirjailijana ja vaikuttajana.

Eero Pehkosen yhteys Kuopioon on vähemmän tunnettu. Hän tuli Savoon ensin Peltosalmen maanviljelys- ja karjanhoitokouluun opettajaksi, siirtyi sieltä läänin maanviljelysseuran töihin Kuopioon. Vaimo Saimi oli syntyjään Kuopiosta, täällä perheen ainoa lapsi Ossi syntyi. Ossi kaatui myöhemmin talvisodassa, perheettömänä.

1914 Eero äänestettiin Maalaisliiton kansanedustajaksi Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Hänet nimitettiin hoitamaan maatalousasioita senaattiin.
Senaattorina hän allekirjoitti itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917, vain 35-vuotiaana, 5-vuotiaan pojan isänä. Allekirjoitus mullisti myös pikku-Ossin tulevaisuutta. Hänestä tuli Suomen tasavallan kansalainen.

Perhe Pehkonen asui Kuopiossa kaikkiaan toistakymmentä vuotta. Maatalouskonsulenttina Eero kiersi ahkerasti maakuntaa. Pohojalaispojalta irtosi kuulemma yllättävän nasakkaa huumoria, ja Eero pärjäsi hyvin savolaisten kanssa.

Minna Canth jätti vahvan jäljen kirjallisuuteen, journalismiin, ja naisen ja perheen asemaan. Eero allekirjoitti itsenäisyysjulistuksen lisäksi mm. Lex Pehkosena tunnettuun torpparivapautuslakiin, pohjoissavolaiseen meijeritoimintaan ja Oulun maaherran työhön liittyviä asiakirjoja.

Kumpikin huolehti läheisistään ja sukulaisistaan. Minnan salongin tuki kiritti oman lähisuvun lisäksi monia 1800-luvun loppupuoliskon nuoria taiteen ja tieteen tekijöitä eteenpäin.

Sotien aikaan kaupunkeihin ei saanut luvatta tuoda maalta elintarvikkeita. Suvussa kerrotaan, kuinka maaherra Pehkosen virka-autossa tuli Ala-Temmekseltä veljien maatiloilta ruokaa sukulaisille ja lähipiirille Ouluun, valtiolliset liput mustan auton keulassa liehuen. Sitä ei pysäytetty kaupungin rajalla. Sika takakontissa on ehkä liioiteltu huhu.

Minna ja Eero olivat monen asian ihmisiä. Hyväntekijöitä, osallistujia, vastuunkantajia. He rakensivat osaltaan Suomea, jossa molemmilla sukupuolilla on ääni, jota kuunnellaan. Vapaa sana.

Sananvapaus on sekin suomalaisen yhteiskunnan perusperiaate. Sitä ilman ei voi syntyä sanavalmiutta, kykyä jakaa ajatuksia sujuvasti, kuljettaa ideaa eteenpäin.

Itsenäisyyden juhlavuonna suomalaisia suorastaan yllytetään käyttämään sanan ja ilmaisun vapautta synttärisankari-Suomen iloksi. Mainio esimerkki tästä on 100visio-kilpailu. Kilpailu kutsuu koululuokkia tekemään Suomelle uusi itsenäisyysjulistus, visio suomalaisten ja Suomen seuraavasta vuosisadasta.

Visio voi olla tekstiä, kuvaa, videota, tai mitä tahansa näistä yhdessä.
Tyyli on vapaa. Pääasia on tuoda esille, miten tai millaiseksi nuoret toivovat Suomen kehittyvän seuraavan sadan vuoden aikana.

Miten vähän aikaa Suomen itsenäistymisestä onkaan, vain pieni hetki sukupolvien yli. Voin yhä jututtaa sukulaisia, jotka tapasivat itsenäisyysjulistuksen allekirjoittanutta Eero-setää, vierailivat maaherran virka-asunnossa.

Ne nuoret, jotka nyt visioivat Suomelle uutta itsenäisyysjulistusta, kurottavat sanoillaan ja kuvillaan sata vuotta eteenpäin. Loikka voi tuntua pitkältä nyt. Sadan vuoden kuluttua se on vain pieni hetki sukupolvien yli.

Itsenäisyyssenaattoreiden sukujen jäsenenä yksi mieluisimmista tehtävistäni on kutsu 100visio-kilpailun valtakunnalliseen palkintoraatiin. Raadin puheenjohtajaksi on ystävällisesti lupautunut rouva Jenni Haukio.

Sanan ja ilmaisun vapaus ovat edellytys taiteen vapaudelle. Vapaa taide voi kyseenalaistaa, muovata uusiksi, tuoda näkyville – ja osoittaa kunnioitusta. Savolaisen laulu on saanut upean uuden tulkinnan.
Minna Canthin teksti kietoutuu uudeksi musiikin kanssa.
Kukin aika luo ja muovaa taidetta, se on elävän ja vapaan taiteen merkki.

Monissa vertailuissa Suomi on maailman parhaita ja onnellisimpia maita elää. Ehkä helpointa on hyväksyä vertailu, jossa suloisen suomalaisesti todetaan, että Suomi on vähiten epäonnistunut valtio.

Tärkeimpiä syitä onnellisuuteen ja tasapainoon on se, että naisen ääni on kuulunut ja sitä on kuunneltu. Sana on ollut vapaa ja kaikkien käytössä.

Suomi on kaikkien kansalaistensa yhteiskunta, kiitos Minna Canthin, Eero Pehkosen ja monen muun pienen ja suuren, tunnetun ja tavallisen ihmisen.

Tänään on aihetta Minna Canthin ja tasa-arvon juhlaan. Samalla voimme juhlistaa Suomea rakentaneita naisia ja miehiä, sananvapautta, sanavalmiutta, ilmaisun ja taiteen vapautta.

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, tasapuolisesti meille jokaiselle.