Urheilusta ja seksismistä, urheilijoiden ulkonäköseikoista ja seksuaalisista suuntautumisista on kesällä leimahdellut keskustelua. Pitäisikö sanoa taas vai vihdoinkin?

Kirja ei sisällä seksuaalisen suuntautumisen sijoittelua.

Kun tyttöjen jääkiekkoa sisältävä Aloituskiekko oli ilmestynyt syksyllä 2011, eräässä kirjallisessa tilaisuudessa puheilleni tuli urheilutoimittaja: mies, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut. Hänellä oli asiaa. Että enkö ymmärrä, että suurin osa naisjääkiekkoilijoista on lesboja? Miksei se näy kirjassa, miksen ota tällaista faktaa huomioon olleenkaan?

Ensinnäkin että kokemukseni kiekkoilevista tytöistä ja naisista ei vastannut hänen mielikuvaansa.

Ja toiseksi, entä jos olisi vastannutkin? Jokaisessa kirjassa ei voi käsitellä kaikkia maailman aiheita, kirjailija valitsee ne näkökulmat ja teemat, jotka juuri siinä yhteydessä haluaa käsitellä. Hillasta ja Noorasta kertovassa kirjoissa ei edes suoranaisesti tuoda esille läheskään kaikkien henkilöiden seksuaalista suuntausta, se ei ole sarjan teema.

Palataas käsityksiin tietyistä urheilulajeista. Ystäväperheen isä kertoi suorastaan järkyttyneenä, kuinka hänelle on useampikin tuttava (mies) kommentoinut, että teidänkö tytöt on sitte lesboja. Sisarukset pelaavat näes jalista ja ovat hyviä siinä.

Voi hyvää päivää, mikä logiikka. Tekeekö tyttöjen jääkiekkoilu tai jalkapalloilu heistä homoseksuaaleja vai valikoidaanko oma laji sex-suuntautumisen mukaan? Vai onko ehkä jossain salajuoni, jolla tyttöjä houkutellaan tiettyyn suuntaan, hui?

Ei kuulkaas, se vaan sattuu olemaan mieluisa ja kiinnostava laji, vauhdikas ja raju. Yhdet tykkäävät hevostelusta, toiset tanssista, kolmannet palloilusta ja niin pois päin. Fyysiset ja henkiset ominaisuudet natsaavat eri ihmisellä eri lajeihin. Huom: myös tytöt ovat ihmisiä.

Jepjep, tähänkin joku vastaa, että suljet vain silmät todellisuudelta. Hohhoijaa ukkelit, ei maailma ole sellainen kuin luulette. Seurojen pukuhuoneissa ja kentillä on monenlaista sakkia, lajista riippumatta.

Ei siitä ole sataakaan vuotta, kun lukemista ja opiskelua ei pidetty naisille sopivana, koska he alkoivat käyttäytyä epänaisellisesti. Saati tietysti että heillä olisi ollut älyllisiä edellytyksiäkään. Joten ei kai nyt sentään jalkapalloa ja jääkiekkoa..?

Jotenkin silti uskon, että ennakkoluulojensa kanssa märehtivät ovat pieni vähemmistö. Suurin osa suomalaisista ei näe tyttöjen liikuntaharrastuksia tällaisten silmälasien läpi. Silti sen ammattiurheilutoimittajan tivaaminen sapettaa vieläkin.

Opetin taannoin luokkaa, jonka tytöistä täsmälleen 50 % pelasi kiekkoa, tosissaan. Miten isompana osoittavat seksuaalisuuttaan, ei mitään tietoa – eikä mitään väliä. Loistomimmejä olivat, sekä kiekkoilevat että kiekkoilemattomat.

Asenteet ovat tiukassa, eikä niitä huomaa edes kyseenalaistaa. Kuvitellaan vaikka, että yleisurheilun EM-kisojen palkintojenjaossa plyysityynyjen päälle aseteltuja mitaleita kantavat lyhyisiin säärtä paljastaviin shortseihin ja syvällä V-aukolla varustettuihin hihattomiin paitoihin puetut nuoret miehet.

Niin, aijai, hankalalta tuntuu. Se on nättien tyttösten hommaa se. Ja mitalit voittajien kaulaan pujottaa aikuinen ikääntynyt mies, koko puku päällä.