Vuotta 2022 on eletty suunnilleen kolme neljäsosaa. Silti kuluneessa yhdeksässä kuukaudessa tuntuu tapahtuneen monen vuoden verran. Menossa on historiallinen taitekohta, merkittävien sivujen kääntymisen hetkiä. Miten historiankirjoitus aikanaan näitä aikoja nimeää, emme voi vielä tietää.

Koulun historianoppikirjoista monille muistuu mieleen nimityksiä tietylle vuodelle tai useamman vuoden ajanjaksolle. Tutuimpia ovat kai Euroopan hullu vuosi 1848 ja saman arvonimen seuraavalla vuosisadalla saanut 1968. Suomen historiasta muistetaan ainakin Sortovuodet, kaksi eri kautta, ja monessa pitäjässä on murheellinen muistomerkki Suurille nälkävuosille. Muutkin luonnonkatastrofit saattavat antaa leimansa vuosille, talouskurimus voi nimeytyä lamavuosiksi.

Vuosia nimetään toki etukäteenkin. Tiesitkö, että Maaseudun sivistysliitto on julistanut vuoden 2022 Iloisen päätöksenteon teemavuodeksi, EU puolestaan Euroopan nuorison teemavuodeksi. Tuskin koskaan teemat jäävät pysyviksi nimiksi, poikkeuksena ehkä Suomen itsenäisyyden juhlavuosi 2017.

Kuluva vuosi tuo ikävä kyllä ensimmäisenä mieleen yleisimmät oppikirjojen vuosiluvut, sotien alku- ja päätepisteet. Tuntuu vastenmieliseltä edes vihjata, että vuosi 2022 voisi saada saman kaiun kuin vuodet 1914 ja 1939. Tuoneeko lohtua, että myös rauhansopimukset muistetaan vuosilukuina. Esimerkiksi Ruotsin ja Venäjän kesken solmitut Pähkinäsaaren ja Haminan rauhansopimukset 1323 ja 1809 ovat tietokilpailujen peruskauraa.

Mutta mikä lopulta päätyy vuoden 2022 luonnehdinnaksi? Pandemia, suursodan alku, rauha, talouden romahdus, luonnonkatastrofi vai jokin vielä nimeämätön ilmiö?

Seuraamme nyt Euroopassa merkillistä ja traagista näytelmää, jonka tempoilevaan juonenkulkuun emme voi vaikuttaa. Keskellä sekavaa vyöryä ei voi tietää edes sitä, mihin kohti draaman kaarta tämänhetkiset tapahtumat sijoittuvat. Yli 200 päivää sotaa tuntuu nyt pitkältä mustalta ajanjaksolta, mutta onko jo menossa väkivaltaisen episodin loppupää vai vasta alkua vuosikymmeniä kestävässä tragediassa? Ensimmäistä toivotaan, jälkimmäistä pelätään.

Ihmiselämässä tärkeimpiä taitekohtia ovat kohtaamiset ja erot, matkat, muutot ja työpaikat, lasten syntymät ja läheisten kuolemat. Osa muovaa elämänkaarta ilman ennakkovaroitusta, osaan voi itse vaikuttaa. Kunkin sukupolven yhteisiä kokemuksia muistellessa on tapana kysellä kavereilta, missä olit kun..? Kenties vuodesta 2022 kysytään ”Missä olit, kun Suomi voitti olympiakultaa miesten jääkiekossa?” tai ”Missä olit, kun Elisabeth II kuoli?” tai ehkä muistoissa on joku suomalaisista poisnukkuneista. Mutta varmasti kysytään ainakin ”Missä olit, kun kuulit Venäjä hyökänneen Ukrainaan?”.

Ehkä arvaukset vuoden 2022 kutsumanimestä pitäisi sulkea pomminkestävään purkkiin ja avata parin vuosikymmenen kuluttua. Silloin lienee kulunut riittävästi aikaa, jotta nähdään, kuvaako nimi alkua, loppua vai kenties jotain muuta peruuttamatonta.

Kun helmikuun lopulla luin Venäjän hyökkäyksestä tuoreeltaan verkkolehdestä, olin kotona keittiössä aamupalalla. Toivottavasti voimme pian vastata kysymykseen ”Missä olit, kun Venäjän hyökkäyssota kaikkine sivuvaikutuksineen päättyi ja jälleenrakennus alkoi?”.

(Savon Sanomat 3.10.2022)