RSS Feed

Järviveden syleilyssä

0

kesäkuu 27, 2019 by kirsipeh

Kuva Petri Jauhiainen.

Keskikesällä sen aika on parhaimmillaan. Kun voi hitaasti astella viilentävään veteen, tuntea vesirajan sentti sentiltä kiipeävän nilkoista polviin ja lanteille. Vyötärönsyvyydellä käsien vienti eteen, hidas liuku järven pehmeään syliin.

Voi antaa veden kantaa ja kannatella, uida rauhallisin vedoin ja vaimein potkuin. Vajota hitaasti pinnan alle sukelluksiin, kuulla yhtä aikaa järven äänettömyys ja veden kohina. Nähdä kesän valo läikkymässä aalloilta syvyyksiin. Kaikki paino katoaa kehosta ja mielestä. Lopulta äänetön kohoaminen pinnalle, keuhkot täyteen järvenraikasta ilmaa.

Luonnonvesissä uiminen on Suomessa jokamiehenoikeus. Ehkä juuri siksi sen harvinaisuutta ja arvoa ei aina ymmärretä. Kunhan ei mene toisen kotirantaan, mökille tai liian lähelle niitä, uimavedet ovat kaikille luvalliset, vuorokauden ympäri. Ei tarvita pääsymaksuja tai virallisia valvojia.

Kotoisissa vesissä ei tarvitse pelätä purevia petoja, kehoon tunkeutuvia loisia tai myrkkyjä, jotka syövyttäisivät silmiä ja ihoa. Vaikka hörppäisi huolettomasti vettä suuhunsa, maku ei irvistytä eikä terveys ole uhattuna. Makeassa vedessä voi sukeltaa silmät avoinna, katsella maailmaa vesielävän silmin. Merenrannoillakaan suola ei pahemmin kirpaise, Itämeri on lempeän vähäsuolainen.

Järvessä, joessa, lammessa tai meressä uiminen ei vaadi erityistä säätilaa. Uimaan voi ja kannattaa mennä myös sateisella, kylmällä tai tuulisella kelillä, tai vielä pimeiden syysiltojen aikaan. Tuntuma on erilainen kuin matkailumainosten hellekuvissa, kokemisen arvoinen.

Kesäelämän suurinta vapautta ja onnea on uida luonnonasussa, ilman tuntoa kahlitsevia kankaita. Saunasta tai muuten vaan, mutta omassa rauhassa. Ei tarkoituksena esitellä itseään, vaan vain antautua uimiselle, koko kehon tuntemuksille. Se on harvaan asutun ja puhtaiden vesien maan asukkaiden ainutlaatuinen ilo.

Ulkovesissä uidessa ei ole tärkeää mitata matkaa, aikaa tai energiankulutusta. Mielenrauhan ja onnentunteen määrääkään ei tarvitse tarkkailla tai tiedostaa, ne vain tulevat, ne vain ovat.

Minulle järvivesi on pehmeä syli, joka silittää ja hoivaa, jonka lempeä hively hoitaa sielua ja kehoa. Siellä ihmiselle tulee virkistetty, hyväilty ja puhdas olo, jonka arvoa ei voi rahalla mitata.

Uimavedet ovat kansallisaarre, jota meillä niin helposti pidetään itsestään selvyytenä. Jospa osaisimme huolehtia vesistöistämme niin, että vielä lastenlapsetkin saavat kastaa varpaansa veteen ja riemastua, antautua järven hellään syliin.

(Koti ja Maaseutu kesäkuu 2019)


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Bookmarks

Archives: