Että mitenkäkö tuli kirjoitettua romanttinen novelli? No sillä perinteiseksi käyneellä tavalla: naputellen, tuumaillen ja työstäen.

Romanttista luettavaa, elokuussa ilmestynyttä.

Itse asiassa novellista Täydellinen juttu oli olemassa vain etäinen idea tai siemen, kun Karistolta viime vuoden lopulla tiedusteltiin kiinnostusta lähteä yhdeksi kirjoittajaksi romanttisia novelleja sisältävään antologiaan.

Tuo siemen oli hämärä ajatus toimittajasta, joka lähtee etsimään nimimerkillä kirjoittavan kirjailijatähden todellista henkilöllisyyttä. Ajatus oli pyörinyt mielessä, mutta sopivaa runkoa ja toteutustapaa ei ollut löytynyt.

Vaan kuten usein käy, jonkun pienen palikan liikahdus liikauttaa toista, joka puolestaan kolmatta ja niin edespäin, kunnes menossa on varsinainen domino-efekti – ja tarinan juoni syntyy. Ensimmäinen palikka oli tällä kertaa juuri tuo ehdotus, jotta kirjotappa meille semmonen romatiikkapläjäys. (Kiitos Minna!)

Jostain sain päähäni, että maalaisena osalleni lankeaa romantiikan ujuttaminen maalaisympäristöön. Sinne sujahti sekaan sekä keksittyä että tuttua: siltaa, huoltoasemaa, kirkonpihaa, uimarantaa… Niiden suhteen voi kokeilla samanlaista etsintäprojektia kuin tarinan Hanna..!

Romantiikan kirjoittamiseen pätivät yllättäin aika lailla samat piirteet, joita toteutan nuorille kirjoittaessa. Arkipäiväiset tilanteet vaikuttavat äkkiä kummallisilta, vaikeuksista huolimatta tarinalla on positiivinen pohjavire, toiveikas ilmapiiri ja onnellinen loppu. Välillä oli hauska vetäistä kunnon romantiikka-överit ja hirnua niille itsekseen. Mutta vielä enemmän hymyilytti huomata, että lopulta ne eivät olleetkaan överit, vaan jäivät lopulliseen juttuun mukaan, kuten vihoviimeiset loppukäänteet kahden ihmisen tulevaisuuden näkymissä…

Kokoelmasta Rakas 7 rakkaustarinaa lisää Kariston sivuilla täällä, ja tällä kotisivulla tässä.