Yliturvallista
021 heinäkuun, 2014 by kirsipeh
Leikkikentiltä pitää poistaa ruusupensaat ja nokkoset, etteivät lapset saa piikkejä. Niistä kun voi tulla pipi ja paha mieli.
Kuopion matkustajasatamaan pitäisi juntata kaiteet veden äärelle, etteivät humalaiset tipahtele Kallaveteen ja huku hengiltä.
Järkyttävän palokuoleman jälkeen viranomaiset pohtivat muutoksia ikkunamääräyksiin. Niin no, selvin päin ikkunasta poistuminen olisi kai onnistunut, eikä palokaan ehkä syttynyt.
Kaikkea vastaan pitäisi rakentaa suojat ja silittää rypyt. Milloin hämärtyi, että vaikka kohtaloaan ei voi määrätä, omasta käyttäytymisestään ihmisellä on vastuu?
Vasiten ei vaaranpaikkoja tietenkään kannata pykätä. Silta ilman kaiteita tai asunto ilman palohälytintä olisi turhaa riskinottoa. Mutta yliturvaaminen on usein vahingollista turvaa.
Perinpohjaisessa turvallisuushakuisuudessa päädytään joskus kummallisiin ratkaisuihin. Moni ope on joutunut selittämään hämmästyneille lapsille ja vanhemmille, ettei leirikoulussa saa uida järvessä, vaikka olisi upeaan rantaan leiriydytty.
Lähes kaikissa kunnissa luonnonvesissä uiminen on kielletty koulun toiminnassa, koska valvonta ei voi olla aukotonta. Pohjaan asti ei näy, ei ole altaanreunoja mihin tarttua, aallot vaikeuttavat uimista ja lapsista on vaikea pitää lukua, joten riski poistetaan totaalikiellolla.
Kuulostaa järkevältä, surullisia hukkumistapauksia kun on sattunut, mutta… Avovesissä uinti vaatii tosiaan eri taitoja kuin altaissa. Kiellolla rajataan pois näiden taitojen oppiminen ja harjoittelu koulussa. Säästyisikö kuitenkin enemmän ihmishenkiä suomalaisten perustaitojen harjoittelulla kuin ne kieltämällä?
Takana on osaltaan syyllisten etsimisen kulttuuri. Jokaisen pikkuvirkamiehenkin on aina mietittävä, miten turvata selusta, jos jotain menee pieleen. Sillä jos jotain sattuu, syyllinen etsitään ja naulataan häpeäpaaluun, korvauksiakin saatetaan maksattaa.
Yliturvallisiksi päässeissä määräyksissä on se ikävä puoli, että varsinkaan niiden purkamisesta kukaan ei halua ottaa vastuuta, varmuuden vuoksi. Joten paluuta maalaisjärjen käyttöön ei ole.
Joka leikkikentällä pitäisi olla ruusupensaita ja nokkosia, jotta lapset oppisivat tuntemaan ne. Muutaman kerran voisi tulla pipi ja paha mieli, mutta oppi menisi perille.
Matkustajasataman olemusta ei pidä pilata humalaisten turva-aidoilla, mutta jokainen yöviihteellä liikkuja voi pitää huolta itsestään sekä omista ja toisten kavereista. Sitä paitsi juopunut intoilija kuitenkin vain kiipeäisi aidalle ja tipahtaisi, eivätkä auttajat enää näkisi, kuulisi tai ehtisi aidan yli apuun.
Yliturvaaminen seis. Se ei ole turvallista, vaan estää ihmisiä hahmottamasta omia turvallisuusrajojaan.
Category Blogi | Tags: elämä, kesä, kolumni, kuolema, luonto, luottamus, matkailu, nuoret, rikos, syyllisyys, vesi, ympäristö
Vastaa