Eksyminen on elämys, jonka muistaa. Tila, jota ei voi tietoisesti pyrkien saavuttaa. Jotkut eivät koe sitä koskaan, joillekin se on lähes arkea.

Suuntavaiston voi sekoittaa yksi kumarrus marjamättääseen, toisilla se ei sekoa edes umpipimeässä. Useimmille meistä eksyminen ei onneksi ole jokapäiväinen uhka, varteenotettava mahdollisuus kumminkin.

Eksyminen mielletään yleensä metsään. Asutuilla seuduilla voi lukea katukyltit, kysyä neuvoa, katsoa karttaa tai älylaitetta.

Helpointa on eksyä pilvisäässä tasaisessa pusikkomaastossa. Pyllötys marjasankon kanssa, käveleskely ajatuksiin vaipuneena: kohta seutu on outo, ei enää tajua, mistä tuli ja miten sinne pääsee takaisin. Autolla eksyy varmimmin nimeämättömien metsäautoteiden labyrinttiin.

Tietoinen itsensä eksyttäminen on vaikeaa. Olennaista on paikantajun katoaminen siten, ettei osaa arvioida edes hetkeä, kun tutusta tuli vierasta. Eksymiseen tarvitaan eräänlainen itsensä ja ympäristönsä unohtamisen tila.

Marjastus- ja sienestysaikana eksymismahdollisuudet ovat parhaimmillaan. (Kuva Petri Jauhiainen)

Yksin eksyminen voi olla pelottavaa, mutta kaksin tai porukassa jo seikkailu, kunhan eksyminen on väliaikaista, päättyy kohtuuajassa. Hyvällä tuurilla eivät edes muut metsässä liikkujat pilaa perusteellista eksymistä.

Jos onnistuu eksymään, hätääntymisen sijaan kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja pysähtyä tunnustelemaan. Miltä tuntuu, kun kaikki tuttu katoaa ympäriltä? Kun ei tiedä, mihin mennä, mitä tehdä tai mistä saisi apua.

Kuka minua etsii, jos katoan? Kuka kaipaa, jos jään metsän peittoon? Ketä minä kaipaan, mitä jään kaipaamaan?

Eksyminen on kasvattava kokemus, perusasiat kirkastuvat. Jos ei omassa arjessa ole huolta siitä, onko saatavilla suojaa, ruokaa ja juomaa, paikka mihin mennä ja tieto miten sinne mennään, elämässä on jo monta asiaa hyvin.

Kun eksyminen päättyy itsensä paikantamiseen tai etsintäpartion saapumiseen, on iloa ja helpotusta turha nolostella, tunteista sopii ottaa kaikki irti. Minä elän, minä tiedän missä olen ja minne olen menossa.

Eksymistä voi jatkossa ehkäistä ennakolta, esimerkiksi luonnossa liikkumisen taitoja kertaamalla. Että osaa välttää ympyrän kulkemisen ja lukea ilmansuuntia, lukea karttaa, arvioida etäisyyttä, tarvittaessa kiivetä korkealle paikalle.

Taitoja voi pitää turhina, kun tekniikka on turvana. Vaan entä kun kännystä loppuu akku tai kuuluvuus haipuu?

Eksymistä ei voi myydä eikä tuotteistaa, se on syvästi henkilökohtainen kokemus. Eksynyt toivoo löytävänsä pois eksyksistä – ehkä hän voi samalla löytää jotain olennaista itsestään.

Tässä ajassa askeleisiin on tyrkyllä opastusta valtavassa informaatiovirrassa ja monenlaisissa härpäkkeissä. Miksi kovin moni on silti elämässään yhä pahemmin eksyksissä?

(Heinäkuu 2015 Savon Sanomat)